Pehmeän johtamisen pelko.

https://unsplash.com/photos/3lL_Nlvpl08

Noin 15 vuotta sitten, nuorena ja viattomana yhteiskuntatieteiden ylioppilaana opin erään asian. Opin, että ihmiset tarvitsevat vastakkainasetteluja. Olemme ihmisinä erittäin hyviä jakamaan asioita kahteen vastakohtaiseen kategoriaan. Tämä auttaa meitä ajattelemaan ja toimimaan, mutta samalla typistää todellisuutta. Vahvin käyttäytymistämme ohjaava vastakkainasettelu on tietenkin jako meihin ja muihin.

Johtamisen suhteen toimimme samoin – teemme kahtiajakoja. Johtaminen on joko leadershippiä tai managementtia. Käskemistä tai valmentamista. Asioiden tai ihmisten johtamista. Perinteistä tai modernia. Kaiken lisäksi kuvittelemme, että nämä erilaiset vastakohtaisuudet jotenkin liittyvät toisiinsa tai aiheutuvat toisistaan. Emme osaa esimerkiksi ajatella valmentavaa asioiden johtamista. Meidän on vaikeaa hahmottaa sekä-että –johtamista. Onneksi tässäkin asiassa Alf Rehn on jo tyhjentänyt pankin.

Yksi johtamisen vastakkainasetteluista on  henkilökohtainen suosikkini:

Pehmeä vs. kova johtaminen.

Olen tavannut omasta mielestään kovia asiajohtajia sekä itseään pehmeiksi ihmisjohtajiksi arvioivia henkilöitä. Kun ihminen selkeästi määrittelee itsensä kumpaan tahansa ääripäähän, alan nähdä ongelmia. Usein niitä löytyykin. Johtamisessa kun on väistämättä kysymys sekä asioista ja ihmisistä.

Pehmeyden ja kovuuden välillä on kuitenkin erityinen jännite, josta haluan kirjoittaa.
Uskon nimittäin, että pehmeä se vasta kovaa onkin, ja päinvastoin.

En tiedä, onko tämä kuinka hot take ? osaltani, mutta kokeillaan:
Kova johtaminen on helppoa. Pehmeää pelätään.
Pehmeä johtaminen on johtamisen rankin aspekti.
Pehmeys on kovaa.

Asiajohtajan kovuus on joskus verho, jonka taakse piiloudutaan kipeimmiltä osilta johtamistyötä. Se, mitä ajattelemme pehmeäksi johtamiseksi, on tosiasiassa valikoima kykyjä ja työkaluja, jotka ovat erittäin vaikeita hallita ja pelottavia ottaa haltuun. Näin on mielestäni ainakin muutaman kyvyn suhteen.

Pehmeän johtamisen kyvyt ja miksi ne ovat kovia:

1. Kyky inhimillisyyteen ja haavoittuvuuteen

Pehmeä, ihmisläheinen johtaminen lähtee siitä, että johtaja pelaa persoonallaan. Hänen tulee antaa itsensä yhteistyöhön. Tämä vaatii korkean tason kosketusta itseen ja halua olla haavoittuvasti läsnä. Itsereflektio on usein vaikein osuus kehittymistämme. Omana itsenään oleminen, inhimillisesti, johtamisroolissa – se on kovaa johtamista. Kun kohtaa itsensä, voi kohdata empaattisesti myös muut.

2. Kyky vastaanottaa ja käsitellä tunteita

Ihmisläheinen ja pehmeä johtaminen vaatii kykyä kohdata ja käsitellä muiden tunteita. Puhumattakaan omista tunteista. En tarkoita vain positiivisia tunteita, vaan nimenomaan niitä haastavimpia. Surua, epätoivoa, turhautumista, vihaa. Tunteiden välttely on helppoa, ja seuraukset yhteistyölle ovat karmeita. Omien tunteiden havainnointi ja käsittely on myös kovaa touhua.

3. Kyky kohdata ja ratkaista muiden konflikteja

Pehmeän, ihmiskeskeisen johtamisen yksi kovimmista kyvyistä on ottaa esille, sietää ja ratkaista muiden ihmisten keskinäisiä konflikteja. On tyypillistä, että esimiehet ja johtajat väistelevät pelokkaasti ristiriitojen esille ottamista. Pidän harvinaisena niitä johtajia, jotka pystyvät käsittelemään konflikteja tuloksellisesti. Tämä on taito johtamisen kovassa ytimessä.

4. Kyky käydä vaikeita keskusteluja

Organisaatiosi onnistumista ennustaa ihmisten kyky käydä vaikeita keskusteluja. Keskusteluja, joissa erimielisyydet menevät herkästi tunteisiin ja panokset ovat korkeita. Pehmeän ihmisjohtamisen ytimessä on vaikeiden asioiden kohtaaminen. Jos välttelet näitä keskusteluja johtajana, toiminta ei kehity, vaan sakkaa. Lisäksi johtamisesi eettinen oikeutus katoaa.

5. Kyky luoda turvallinen ilmapiiri

Turvallisuus on pehmeä käsite johtamisessa, mutta sen aikaansaaminen on kovaa hommaa. Se vaaditaan tulosten ja etenkin luovuuden sekä ongelmanratkaisun pohjaksi. Johtajalta se vaatii joskus kivuliastakin kykyä hyväksyntään. Se kysyy mielipiteiden ja virheiden rohkaisevaa kohtaamista ja omien näkemysten armotonta tarkastelua. Se vaatii tiukkaa puuttumista turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin.

6. Kyky valmentaa potentiaalia

Ihmisten valmentaminen ja potentiaali kuulostavat pehmeältä puheelta, mutta niihin kätkeytyy kovia taitoja. Harvassa ovat ne johtajat, jotka näkevät ihmiset potentiaalina ja jaksavat kerta toisensa jälkeen siirtyä valmentavaan tapaan johtaa. Se vaatii kärsivällisyyttä, sitoutumista ja uskallusta, jota jokaiselta ei löydy. On kovaa työtä sitoutua toisten ihmisten kehitykseen.

7. Kyky tukea henkistä kasvua ja kypsyyttä

Kypsyyden ja henkisyyden tuominen johtajuuteen tuntuu pehmoiselta, mutta vaatii kovaa työtä ja uskallusta. Organisaatioilla on myös henkinen aspekti, ja johtamiseen kuuluu kovimmillaan ihmisten yhteisen tarkoituksen ja yhteyden osoittaminen. Lisäksi kaikkien alojen huippuammattilaiset alkavat lopulta puhua kuin zen-mestarit. Jos haluat parhaat mukaan, varaudu johtamaan henkisyyttä.

8. Kyky kuunnella avoimesti

Kuuntelutaito lienee pehmeään johtamistyyliin liitetty asia. Kuitenkin kyky kuunnella avoimesti, irtautuen omista ennakko-oletuksistaan, on kovaa ja kuluttavaa työtä. Se ei useimmilta onnistu kertakokeilulla, vaan vaatii harjoittelua. Se on ydintaito muihin liittymisessä ja muiden ihmisten suorituksen tukemisessa. Mikäli aiot johtaa kovaa suoritusta, tarvitset tämän taidon.

Näinkö tämä siis meneekin?
Pehmeitä taitoja lähestymällä vaikuttaisi sittenkin tulevan vastaan melko kovaa johtamista. Onko pehmeä sittenkin kovaa ja kova pehmeää?

Noh, oikeasti tämäkin näkökulma on täyttä käsitekikkailua ja alussa kuvattua kategorisointia. Provoakin. 🙂

Pointtini: pehmeäksi mielletty johtaminen tarkoittaa usein vaikeimpia ja harvinaisimpia johtamiskykyjä. Johtamisen vähätteleminen ”pehmeänä” on tältä osin aivan turhaa.

Kun tyypillisesti kuulemme pehmeä-sanassa jotain helppoa, ja kova-sanassa jotain vaikeaa, ei se mielestäni johtamisen suhteen pidä aina paikkaansa. Meidän ei siis ole syytä puhua pehmeästä ihmisten johtamisesta vähättelevästi. Se, minkä käsitämme kovaksi, on nimittäin joskus erittäin helppoa. Se, minkä käsitämme pehmeäksi, voi taas vaatia itsensä kohtaamista tasolla, johon harva pystyy.

Toki joskus todellisuus noudattelee stereotypioita – joillekin kun asiajohtaminen tai jämäkkyys on käsittämättömän vaikeaa. Silloin kova on kovaa. On myös normaalia, että pehmeät, läsnäolevat ihmisjohtajat ovat erittäin huonoja ratkomaan muiden ristiriitoja. Tällöin pehmeys jättääkin pehmeäksi.

Totuus löytynee jälleen kerran jostain käsitteiden välimaastosta.

Yhden asian kuitenkin tiedän.
Parhaat johtajat ovat erittäin kovia ja erittäin pehmeitä – täysin samanaikaisesti.

yst.terv.
Kalle

Avainsanat:

Vastaa