Paremman keskustelun puolesta.

Minä olen ollut erittäin huono keskustelukumppani monille.
Olen sitä satunnaisesti edelleen.
Osaan keskustella ala-arvoisen huonosti. Olen hyvä keskeyttämään, jankuttamaan, vaihtamaan aihetta ja esittelemään omia hataria mielipiteitäni faktoina.

Hups.

Rohkaisevaa on se, että olin ennen huonompi kuin nyt. Tämä teksti on yritys vahvistaa oman keskustelutavan oikeaa suuntaa.

Olen jäänyt itselleni kiinni siitä, että olen lähiaikoina kirjoittanut sanan ”keskustelu” tietoisesti lainausmerkkeihin. Olen tehnyt näin, koska olen kokenut julkisen keskustelun vuoromonologisena vouhottamisena. Tämä keskustelun tason vähättely on itseltäni tietenkin aivan samaa kiukuttelua.

Haluan kirjoittaa siitä, mikä olisi mielestäni parempaa keskustelua.

Paremman keskustelun ensiaskel on tietenkin kuuntelu.
Kuunteleminen on tietoinen valinta siitä, mihin toisessa ihmisessä keskitytään. Kuuntelun parantaminen on tämän valinnan tekemistä kaikille hyödyllisemmällä tavalla.

Keskustelun parantamisen keinovalikoimasi painottuu siihen, miten vastaanotat muiden sinulle kertomaa. Palautetaidoistakin tärkein on itseasiassa vastaanottaminen. Ikävän, pahalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvan informaation kypsä käsittely on supervoima. Se on kykyä erotella informaation lähde ja sisältö rauhallisesti.

Monesti yritämme kehittää viestiämme kuuntelumme sijaan. Täydellistämme oman mielipiteemme muotoilun. Olemme nokkelia. Rationalisoimme. Toistamme omat perustelumme. Tuotamme hyvää ja hauskaa kuultavaa tai luettavaa. Käytämme muiden ilmaisua ponnahduslautana seuraavaan ulostuloomme.

Unohdamme vastaanoton täysin.
Oikeastaan unohdamme keskustelukumppanimme.

Ennen kaikkea unohdamme suhteen merkityksen vuorovaikutukselle.

Hyvä keskustelu rakentaa parempaa suhdetta, ja hyvä suhde takaa parempia keskusteluja.

Suhdetta kannattaa rakentaa, jotta vuorovaikutus alkaa toimia yhä paremmin. Jos meillä on valmiiksi korkea keskinäinen luottamus ja hyvä ihmissuhde (työssä tai arjessa), kestämme mm. erimielisyyttä. Ilman erimielisyyden sietämistä ei ole suuria yhteisiä onnistumisia.

Tämä on työelämäkontekstissa erityisen tärkeää. Onnistumisen kannalta on hyvä lähtötilanne, että suhteemme ei ole erimielisyyden takia vaakalaudalla. Vain tästä lähtökohdasta meidän on mahdollista löytää yhteinen, tavoitteellinen tekeminen. Mitä muuta hyvä työelämä edes on?

Työelämässä meidän olisi syytä keskittyä väliemme parantamiseen ennen kuin yritämme kulkea yhdessä johonkin suuntaan. Etenkin jos kyseinen suunta on uusi ja tuntematon. Hyvä tunnelma on tekemiselle valtavasti tärkeämpää kuin täydellinen suunnitelma. Tämä periaate hylätään monessa organisaatiossa sujuvasti.

Monet työelämässä tapahtuvat keskustelut ovat vain sarja peräkkäisiä monologeja.

Ei mikään ihme, että ihmiset kokevat hankalaksi osallistua tilanteisiin, joissa tietävät vuoroyksinpuhelun taas toistuvan. Vuoromonologin tapahtumisen tunnistaa muuten siitä, että kukaan ei opi, muuta toimintaansa tai tartu toimeen.

Mitään ei seuraa.
Melko yleinen palaveripalaute, eikö totta?

Käytämme muutakin keskusteluväkivaltaa kuin yksinpuhelua.
Neuvomme pyytämättä. Pakotamme omat määrittelymme muille. Keskeytämme kysymyksillä, joiden terävää sarkasmia kuvittelemme aikaansaavaksi älykkyydeksi.

Aikamme olisi paremmin käytetty sen ihmettelemiseen, mitä kukin kiistellyillä käsitteillä tarkoittaa. Sieltä voisi löytyä hyödyllinen yhteisymmärrys, josta keskustelua voitaisiin tuloksellisesti jatkaa.

Pahinta, mitä keskustelussa teemme, on olettaa toinen ihminen tietynlaiseksi sen perusteella, mitä itse olemme etukäteen päättäneet hänen puheessaan kuulla.

Mieti hetki, miten helppoa tällainen virhe on tehdä.
Miten usein näet tätä?

Ilmiö harmittaa ja hämmentää ainakin itseäni.

Teen seuraavassa kuusi ehdotusta keskustelun kehittämiseen. Listaan voit suhtautua täysin haluamallasi tavalla.

1. Oleta, että keskustelukumppanillasi on hyvät aikomukset.

Jos oletat ihmisen pahantahtoiseksi, yhteys katkeaa. Lisäksi olet itse väärässä. Ihmisten aikomukset ovat parempia kuin kuvittelet.

2. Vältä tuomitsemista ja kritisointia.

Tuomiot ja kovat kritiikit vaurioittavat keskusteluyhteyttä, joskus lopullisesti. Ilman yhteyttä et voi antaa kritiikkiä. Tuomitsemisen sijaan tee vilpittömiä kysymyksiä ymmärtääksesi toisen toimintaa.

3. Älä käytä puheenvuorojasi valittamiseen.

Kun käytät vuorosi levittääksesi mielipahaa, vahingoitat todennäköisesti vain itseäsi ja ryhmääsi. Ohjaudu mielummin siitä käsin, mitä voisit itse tehdä ja mihin sinulla on mahdollisuudet. Vituttaa huomattavasti vähemmän.

4. Etsi, siedä ja hyväksy erimielisyyttä.

Etsi ajatuksia, jotka vähän loukkaavat sinua. Saa tuohtua, kunhan sen jälkeen pohtii. Lue ja kuuntele sinua ärsyttäviä asioita lempeästi hyväksyen ja niiden sisältöä harkiten.

5. Jätä väliin tilaisuutesi väittää keskustelukumppanistasi jotain.

Lakkaa puhumasta kuten tietäisit, millaisia muut ihmiset ovat. Voit kertoa, miltä itsestäsi tuntuu. Anna ihmisten tehdä omat arvionsa itsestään, mikäli he eivät erikseen niitä sinulta pyydä.

6. Luovu tarpeestasi olla oikeassa.

Älä keskity oikeassa olemiseen. Se ei erityisesti tuota mitään. Etsi mielummin vaikkapa väärässä olemista. Pääset pidemmälle, opit enemmän ja käyt hyödyllisempiä keskusteluja.

Siinä kuusi kohtaa, jotka mielestäni voivat kehittää keskusteluja.
Toki voi olla, että olen erehtynyt näissä. 🙂

Jos pystyisit näihin kaikkiin, keskustelusi tuottaisivat enemmän mielihyvää.

Ne eivät saisi sinua kihisemään kiukusta ja suuntaamaan huonoa tunnetilaasi seuraavaan keskusteluun – entistä huonommin lopputuloksin.

Ai niin.
Mistä tiedät käyneesi hyviä keskusteluja?
Kypsästi? Mistä tiedät keskittyneesi vastaanottamiseen?

Olet muuttanut mielipiteitäsi joskus.

Siitähän sinä sen tiedät.
Yksi fiksuimmista asioista, mitä voimme tehdä, on muuttaa mielipiteitämme. En tarkoita tällä täysin vastakkaisen mielipiteen omaksumista, vaan oman näkemyksen nyanssien lisääntymistä.

Ilmiötä voit kutsua toisellakin nimellä: Oppiminen.

“The greatest deception men suffer is from their own opinions.”
-Leonardo da Vinci

Muista:
Keskustelun tarkoitus on rakentaa yhteyttä.
Sen tarkoitus ei ole voittaa tai pakottaa omia näkemyksiä muille.

Dialogissa syntyvä yhteys on tärkeämpää kuin se, mitä sillä yritetään saavuttaa. Keskustelun hyvä lopputulos on se, että kummatkin osapuolet kokevat saaneensa lisää ymmärrystä toista kohtaan. Yhdessä rakennettu ymmärrys on omaa yksinäistä järkeilyä parempaa.

Olen toiveikas sen suhteen, että saan työssäni ja arjessani kohdata tulevaisuudessa vielä parempaa ajatustenvaihtoa. Onneksi sitä tulee vastaan jo nyt.

Kiitos kun luit tämän!

terv.
Kalle

One thought on “Paremman keskustelun puolesta.

Leave a Reply