Onko kiire? Ei.

Onko sinulla joskus kiire?
Voisitko vastata tähän kysymykseen ei?

Ajattele omaa työtäsi tai arkeasi.
Niiden mahtavaa sekamelskaa.

Mitä tapahtuisi, jos vastaisit tiedusteluihin kiireellisyydestäsi aina näin?
”Ei minulla ole kiire”.

Tai vielä haastavampi:
”Ei minulla ole koskaan kiire”.
Miten sinuun suhtauduttaisiin?

Sinuun saatettaisiin suhtautua vähän kummallisesti.
Kiireettömän konnotaatio usein on hyödytön.

Kaikki tärkeät ja aikaansaavat ihmiset ovat tietenkin vähän kiireisiä.
Eikö niin?

En voisi olla tästä paljoa enempää eri mieltä.
Pidän kiireen käsitteen viljelyä tehokkuuttamme ja hyvinvointiamme haittaavana. Uskon myös, että esitämme kiireisiä. Se on haitallista vain meille ja muille. Kiireettömänä esiintyminen on ainakin työelämässä haastavaa. Se voi olla jopa vaarallista.

Kiireestä puhuminen ja itsesi käsittäminen kiireisenä tekee sinulle vahinkoa. Kun sanot kiire, alat stressata itseäsi ja heikennät tehokkuuttasi.

Uskotko todella, että käytävillä juoksemalla säästät aikaa? Verrattuna siihen, että kävelisit kohtalaisen rauhallisesti?

Epäilen, että kiireisellä käytöksellä haittaat omaa ajatteluasi ja suoritat huonommin varsinaista tuottavaa työtäsi.

Kokeile seuraavan kiirekohtauksen aikana hengittää tietoisesti – ja kävellä. Mieti ratkaisuja. Työskentelet aivan eri tehoilla siinä kohtaa, kun pääset kävelyssäsi perille.

Tiesitkö muuten, että kun kiireellisenä yrität hallita kahta asiaa samanaikaisesti, olet huonontanut työsuoritustasi suhteessa molempiin asioihin? Lisäksi, kun yrität muistaa samanaikaisesti useampaa asiaa, ruokit kiireen kokemusta ja kuormitat työmuistiasi.

Valtavan työmäärän kohdatessa sinua yllättäen, rauhoitu.
Valitse taistelusi.
(ole siis strateginen.)

Mantraa vaikkapa tätä:
”Yksi asia kerrallaan, loppuun asti.”

Kun pyrit tekemään yhden asian kerrallaan loppuun asti, huomaat, että asioihin kuluu vähemmän aikaa. Tunnin soheltamisesta tulee 25 minuutin keskittynyt työ.

Jos haluat ylipäätään selvitä ajankäytöllisistä haasteistasi, on sinun ehkä muutettava ajattelu- ja puhetapojasi. Ensimmäinen askel on nimenomaan puhua ajankäytöstä, ei ajanhallinnasta.

Aikaa ei voi hallita. Lisäksi hallinnan vastakohta on kontrollin katoaminen. Hallintaa ei siis kannata ottaa tavoitteeksi, ellei halua kokea hallinnan menettämistä.

Aikaa käytetään.
Se on tasa-arvoista.
Kaikilla on sitä saman verran.
Kukaan ei hallitse aikaa.

Kun ajanhallinta on saatu sanastosta pois, seuraavaksi on kiireen vuoro. Saat olla vaikkapa varattu, aikaansaava tai voit tehdä paljon. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään kiireellä. Sinun ei tarvitse olla kiireinen.

Näiden neuvojen lisäksi hyvään ajankäyttöön liittyy eräs pakollinen tekeminen. Se on ajankäytön suunnittelu, etukäteen.

En usko, että maailmassa on ainuttakaan hyvin aikaansa käyttävää henkilöä, joka ei suunnittelisi ajankäyttöään. En pidä aikaansaamista korkealla tasolla mahdollisena ilman suunnittelun osuutta.

Kokeile vaikkapa näitä:

  1. Käytä tulevan viikkosi suunnittelemiseen työviikon viimeinen 20 minuuttia.
  2. Pyri eroon kiireestä puhumisesta. Älä sano itseäsi kiireiseksi. Etsi muita tapoja ilmaista työtahtiasi – ja hymyile mennessäsi.
  3. Yritä tehdä yksi asia kerrallaan loppuun asti.

Allekirjoittaneen työviikko muuttui hetki sitten täysin – työmäärä seuraavalle kuukaudelle käytännössä tuplaantui. Omien töiden päälle tuli reilusti uusia. Stressi alkoi jo vaivata, mutta hetken päästä huomasin pelastuneeni melko helposti.

Olin aiemmilla viikoilla ja kauan ennen lomaanijärjestellyt työni ja aikatauluni melko hyvin. Huomasin taas, että on helpompi olla varautunut kuin kiireinen. Suosittelen kokeilemaan.

terv.
Kalle