Muista kuunnella.

Jos viestintäsi ei toimi ja jää yksipuoliseksi, mistä se johtuu?

Oletat todennäköisesti, että se johtuu viestisi sisällöstä tai esitystavasta.

Se voi kuitenkin johtua yksinkertaisesti siitä, että toinen osapuoli ei tällä kertaa kuuntele sinua. Kysymys kuuluukin, mitä voit tehdä sille, että sinua ei kuunnella?

Miten voit varmistaa, että viestisi menee perille?
Et mitenkään.

Voit kokeilla kaikenlaista, mutta saatat jopa heikentää varsinaista viestiäsi.

Onko mitään järkevää taktiikka saada muita kuuntelemaan? Miten se varmistetaan? Miten molemminpuolista vuorovaikutusta tapahtuu?

Kuuntelemalla silloin, kun on sinun vuorosi kuunnella.
Ainoa tapa varmistaa viestinnän toimivuus on kuunnella itse.

Olen tapellut tätä ajatusta vastaan, mutta sen hyväksyminen on ollut hyödyllisempää. Toimivan viestinnän ytimessä on viestin vastaanottaminen.

Toki voimme parantaa viestiämme ja sanavalintojamme. On mahdollista ja hyödyllistä tehdä parempaa viestintää itse viestin kehittämisen kautta. Todelliset viestinnän ammattilaiset tietävät kuitenkin hyvin, että tässä onnistutaan vain osittain ja hetkittäin.

Jos osaisimme viestiä tavalla, jonka vastaanottoon voisimme luottaa, emme havaitsis niitä viestintäongelmia, joita tapaamme jatkuvasti. Moni asia sujuisi huomattavasti helpommin. Vuorovaikutus ylipäätään olisi yksinkertaisempi laji. Todellisuus on ikävä kyllä lähempänä sitä, että viestinnän onnistuminen on sattumanvaraista. Viestimme vaikutukset tulevat meillekin yllätyksenä.  Vastaanotosta on yhtä monta variaatiota kuin on kuuntelijoita.

Ymmärrän viestinnän jatkuvana väärinymmärrysten sarjana, jossa tapahtuu satunnaista onnistumista.

Uskon, että meillä on lähtökohtainen väärinymmärrys, joka joskus onnistuneesti ylitetään. Tämä pätee sekä organisaatioviestintään että kahdenkeskiseen keskusteluun. Tälle hiukan epärohkaisevalle totuudelle löytyy pitoa niin neurologiasta kuin sosiologiastakin.

Viestin kehittäminen parantaa todennäköisyyksiämme onnistua, jopa huomattavasti. Kuuntelun kehittäminen sen sijaan voi avata yhteyden tavalla, jota viestin vajavaisuudet eivät enää häiritse.

Kuunteluun keskittyminen kannattaa.

Ikävä kyllä kuuntelu on meille uskomattoman vaikeaa. Se on niin vaikeaa, että sen kunnollisesta tekemisestä maksetaan nykyään rahaa. Siis todellisesta, huomioivasta ja hyväksyvästä kuuntelemisesta. On harmittavaa, että sitä ei ole helppoa löytää omasta arjestaan.

Kuuntelemiselle on paljon esteitä. Usein kuuntelemme omia ajatuksiamme henkilöstä tai tilanteesta. Voimme häiriintyä kuuntelemaan hälinää tai melua. Usein kärsivällisesti odotamme kuuntelussamme vain sitä tietoa, minkä juuri nyt haluamme. Kaikki muu meiltä menee ohi.

Todella usein kuuntelemme tilaisuutta itsellemme. Tilaisuutta kuulostaa hauskalta tai osaavalta. Tiaisuutta keskeyttää. Puheenvuoroamme. Odotamme tilaisuutta sitoa jotain omaamme siihen, mitä tulkitsemme toisen sanovan.  Usein tarjoamamme sidokset ovat hataria tai jopa vaihtavat keskustelun aihetta. Sotkemme pointin, johon toinen oli saapumassa.  

Tapa tarjota omia tulkintojaan välittömästi jotain tuttua kuullessaan on keskustelulle haitallista. Se on harmittavan tavallinen keskustelujen käymisen tapa. Ei tarvitse ihmetellä, miksi keskusteluista ei tällöin synny mitään uutta.

Emme saa keskusteluista mitään irti, koska emme suhtaudu kuuntelutaitoihimme samalla painoarvolla kuin puhetaitoihimme.

Tässä meillä onkin yksi perustava ajatusvirhe: puhetaito on tärkeämpää kuin kuuntelutaito. Ajatus ei ikävä kyllä ole totta.

Kumman kohtaat töissä useammin – hyvän puhujan vai kuuntelijan? Kuinka usein nämä ominaisuudet löytyvät samasta ihmisestä?

Kun ne löytyvät samasta henkilöstä, kysy kumman hän on oppinut ensin.

Kuuntelutaitoa vaaditaan, jos todella aiomme saada jotain aikaan. Se on välttämättömyys. Oletamme ihmisten kuuntelutaidoista aivan liikaa. Otamme ne annettuna. 

Kaikki meistä ovat kuulleet jonkun pahoittelevan huonoja esiintymis- ja puhetaitojaan. Ihmiset suostuvat helposti kertomaan, jos ovat huonoja puhujia. Tuskin koskaan olen kuullut kenenkää valittavan sitä, miten huono hän on kuuntelemaan.

”Voi kun osaisin kuunnella paremmin, niin jäisi tämä perehdyttäminenkin kunnolla päähän.”

Kuulisinpa joskus tämänkaltaisen lauseen. Olisi kunnollista työmaata kehittämiselle. Voisimme oikeasti lähestyä monen ammatin kehittämistä kuuntelutyökaluista käsin.

Miten kuuntelua sitten parannetaan?

Hyvät tapa aloittaa on katsoa ihmistä. Kuuntelu aloitetaan hyväksymällä ja arvostamalla. Empatialla. Todellinen kuunteleminen lähtee siitä, että arvostetaan toisen henkilön näkemyksiä ennen niiden kuulemista. Kuunnellaan tekemättä arvioita, arvauksia tai arvosteluita.  Tämä vaatii tietoisuutta siitä, ettei toisen ajatuksia saa olettaa ymmärtävänsä.

Kaikkien tapa hahmottaa ja ymmärtää on loputtoman erilainen. Ainoa tapa lähestyä sitä on kuunnella hyväksyvästi, empaattisella etäisyydellä. Kiinnostuksella, uskalluksella ja itsensä unohtaen.

Kuuntelussa huomio siirretään pois itsestä.
Keskitytään ja kiinnostutaan kuulemaan.

Mieti, kenen seurassa koet tulevasi parhaiten kuulluksi?
Mistä kokemuksesi kumpuaa? Mitä tämä henkilö tekee?
Käytä parasta arvaustasi seuraavaan käymääsi keskusteluun.

Viestinnän kehittäminen kuuntelemalla on antoisa tie. Se on varmasti yhtä antoisa kuin viestinnän kehittäminen puhumista tai kirjoittamista kehittämällä. Mielestäni nämä ovat osittain samoja polkuja. Tämähän on puhujillekin tärkein neuvo: tunne yleisösi. Tuntea yleisö on tietysti kuunnella yleisöä. Olla läsnä. Erittäin hyvä puhuja on läsnäoleva. Altis muiden sanomalle ja valmis kuunteluun, vaikka vain implisiittisesti.

Viestintä on kuuntelua. Kuuntelu aloittaa yhteistyön. Omia vuorovaikutustaitoja kehitettäessä aloittaisin aina tästä ajatuksesta. Opi kuunteleminen ensin. Siirrä toinen ihminen pääosaan. Katse, kiinnostus ja kontakti. Ymmärrystä kohti.

Onnistumista helpottaa yhteistyö, jota edeltää yhteisymmärrys.
Yhteisymmärrystä edeltää kuuntelu.

Anna kuuntelutaidollesi sen ansaitsema asema.
Huomaat, että moni asia helpottuu.

terv.
Kalle

2 thoughts on “Muista kuunnella.

Leave a Reply