Sairaana töissä, terveenä saikulla?

Kerran vuodessa tai parissa television keskusteluohjelmissa palataan erään ison työelämää koskevan kysymyksen ääreen. Kysymys on aina sama, ja vastaukset ovat näytelmä. Se käydään aina silloin tällöin, kun jostain suunnasta ilmaantuu sopiva provokaatio. Tietyt roolit eri intressiryhmille käydään näyttelemässä läpi. Kuvioon kuuluu, että kukaan ei saa oppia mitään, ja argumentteja ei loogisesti tarkastella.

(tuleeko tästä mieleen mitään aihetta? Pelkään nimittäin, että sopii moneen)

Case in point:
Suomalainen sairauspoissaolokeskustelu.

Aiheesta saadaan aina syntymään kahden vastapuolen typerryttävä riitely, johon sisältyy pohjoismaista dataa, anekdotaalisia esimerkkejä ja vanhaa kunnon työnantaja/työntekijä – semantiikkaa. Totta kai.

Esittelen vastapuolet:

A) Lintsaaminen on ongelma. Huvittamisen puute kanavoituu sairastamiseen. Sairauspoissaoloja käytetään lomailuun. Suomalaiset sairastavat töissä paljon. Työmoraali on kadonnut. Työelämä on paapomista ja töihin tullaan olemaan.

B) Ihmiset ovat ahkeria. Työnantaja ahdistelee sairaita. Ihmiset tulevat pikemminkin sairaana töihin ja tämä on vaarallista. Työväestö on niin vanhaa, että se sairastaa. Suomalaiset eivät tosiasiassa sairasta sen enempää kuin muutkaan. Työmoraali on parempi kuin koskaan, mutta työelämä on raaistunut.

Virallinen kommenttini molempiin: Jep jep.

Tässä helppo ohje seuraavaan kertaan: näiden vastapuolien välinen argumentointi on turhaa. Kummankaan puolen väitteiden todeksi osoittamisella suhteessa toiseen puoleen ei ole mitään seurauksia työelämän parantamisen kannalta. Ei tietenkään voi olla. Miksi ei?

Koska molemmat osapuolet ovat tietenkin oikeassa.

Kaikki mainituista ilmiöistä ovat olemassa suomalaisessa työelämässä. Olennaista ei ole, onko suomessa enemmän lintsaajia vai kipeänä töissä olevia uhrautujia.

Se on irrelevanttia työelämän parantamisen kannalta, koska molemmat ovat ongelmia, jotka toimivan organisaation pitää pystyä ratkaisemaan.

Sillä, onko organisaatiossa yksi lintsaaja ja sata uhrautujaa vai toisin päin, ei ole mitään merkitystä. Näiden asioiden mittasuhteesta riiteleminen ei tuota mitään edistystä kumpaankaan.

Tosiasia on, että

  1. lintsaajan toimintaan pitää puuttua, ja
  2. oikeasti sairaat komentaa kotiinsa sairastamaan.

Nämä eivät ole mitään vastakohtia. Organisaation pitää varmistaa vain se, että yksi maailman parhaimmista työelämän turvaverkoista (maksettu sairaspoissaolo) toimii. Eli sairaana ollaan sairauspoissaololla – VAIN sairaana olevat ja KAIKKI sairaana olevat. Yhtäaikaisesti.

Omassa työssäni HR-toiminnossa olemme onnistuneet sairastamisen vähentämisessä taklaamalla molempia ongelmia yhtä aikaa. Olemme lisänneet systeemin jämäkkyyttä ja tehneet panostuksia ihmisten työkykyyn. Emme ole organisaatio, joka uskoisi, että kaikki ovat lintsaajia tai että kaikki ovat ahkeria. Pyrimme vain tekemään oikeita asioita.

Otetaan kiteytys toisesta näkökulmasta:

Hyvä terveys = hyvä työkyky.
Kaikki haluavat olla terveitä.
Kaikki haluavat olla työkykyisiä.

Tämä tarkoittaa, että jos yksittäinen ihminen ei halua olla työssä, on kysyttävä: miksi?

Kysymyksen vastaus on se ongelma, joka on korjattava. Työyhteisöongelmat ihan oikeasti kanavoituvat sairauspoissaoloihin. Tällöin työyhteisöongelmat on ratkaistava! Sairastaminen on  vain ongelman indikaattori.

Työnantajan kannattaa panostaa työntekijöidensä terveyteen ja työkykyyn.
Mutta reunaehtona on yksilön vastuu omasta terveydestään.
Hyvä työnantaja on hyvän työkyvyn mahdollistaja.

Hyvä työpaikka hyvällä esimiehellä ihan oikeasti sairastaa vähemmän.
Kaikki haluavat olla hyvässä työpaikassa, joka sairastaa vähän.
Tällaisten työpaikkojen ja johtamisen aikaansaaminen ei ole tarpeettoman vaikeaa. Hyvien työpaikkojen luomisessa töitä toki riittää.

Tämän lisäksi meillä on paljon työyhteisöihin ja johtamiseen liittymättömiä ongelmia, kuten:
Tuki- ja liikuntaelinongelmat. Istuminen. Univaje. Ylipaino. Keskittymisongelmat. Vauhdilla lisääntyvä kakkostyypin diabetes. Muitakin löytyy.

Elämme yhteiskunnassa, jossa toimistotyö tekee ihmisistä työkyvyttömiä. Tämä on käsittämätöntä ja helposti ehkäistävissä.

Jos kääntäisimme fokuksen oikeasti näihin ongelmiin, työhyvinvoinnin miljardisäästöt voisivat jopa olla totta.

Ikävä kyllä riitelemme mielummin siitä, ovatko ihmiset lintsaajia ja kenen vika mikäkin ongelma on. Tällä riidalla ei ole seurauksia. Se ei edistä mitään.

terv.
Kalle

ps. Muuten, jos jollain on mietinnässä maisterin tutkinnon jälkeinen opiskelu, ja sairauspoissaolot kiinnostavan, voin antaa muutaman erittäin hyvän tutkimuskysymyksen (ja ehdottaa aineistoa), jotka takaavat pääsyn julkiseen keskusteluun asiantuntijana sitten, kun lopputyö on valmis.

One thought on “Sairaana töissä, terveenä saikulla?

Leave a Reply