Luin hiljattain Marcus Buckinghamin erinomaista kirjaa The one thing you need to know.
Olin lukemisessani sopivan myöhässä, koska kirja taisi ilmestyä lähemmäs 15 vuotta sitten. Hyvät tekstit eivät onneksi vanhene. Esimerkiksi Dale Carnegien kohdalla noin 100 vuotta ei tunnu vaikuttavan kirjojen tasoon mitenkään.

(Kokeile muuten huviksesi kirjoittaa jotain, joka myy sadan vuoden päästä. Se ei ole helppoa.)

The One Thingin ideana joka aiheen kohdalla on löytää (pitkällisen tutkimuksen tukemana) tärkein yksittäinen asia, jota erinomaisuus vaatii. Eli se asia, joka erottaa parhaat hyvistä ja keskinkertaisista.

Yksi kirjan aiheista on esimiestyö (managing). Tästä syntyy innostava kysymys; mikä on tärkein yksittäinen asia erittäin onnistunutta esimiestyötä tavoittelevalle? Mitä parhaat esimiehet tekevät? Voisiko kyseisen asian tai taidon oppia?

Buckingham uskoo, että kenen tahansa edellytyksiä tähän tärkeimpään toimintaan voidaan arvioida kysymällä muutama yksinkertainen kysymys. Nämä kysymykset tuntuvat itselleni erittäin tutuilta, mitä tulee esimiesroolin pohtimiseen. Olen sekä valmentajana että HR-ammattilaisena käynyt näiden kysymysten ympärillä satoja keskusteluja.

Kysymykset:
1) Mikä on paras tapa motivoida ihmisiä?
2) Kuinka usein ihmisten kanssa tulee nähdä ja keskustella työstä?
3) Mikä on paras tapa kehua ihmisiä?
4) Mikä on paras tapa opettaa ihmisiä?

Mieti omia näkemyksiäsi hetki.
Kaikkiin kysymyksiin on nimittäin olemassa sama, melko hyvä vastaus.

Hyvä vastaus on: riippuu ihmisestä.

Se ei ole kattava ja kaiken tyhjentävä vastaus, mutta antaa vihjeen vastaajan edellytyksistä erinomaiseen esimiestyöhön. Se paljastaa, että ihmiset eivät vastaajan mielestä ole samanlaisia.
Suurin virhe, jonka esimiehenä voit tehdä on se, että erehdyt luulemaan ihmisten olevan aina ihan samanlaisia. Siltä osin, kun sinun tulee saada aikaan laadukasta toimintaa, tärkeintä on löytää nimenomaan ihmisten erilaisuus ja käyttää tätä erilaisuutta toiminnan parantamiseen. Tämä tuottaa sekä parempia tuloksia että onnellisempia johdettavia.

Huippuesimiehet tuntevat ihmistensä yksilöllisyyden ja saavat sen parhaaseen käyttöön työssä.

Tämä on se tärkein oivallus.
Korkea esimiestyön taso on kykyä yksilöidä työtä. Huippuesimiehiltä löytyy rohkeutta antautua täysin vahvuuskeskeiselle lähestymistavalle. He suunnittelevat työtä niin, että kaikkien parhaat ominaisuudet pääsevät esille.
Tästä seuraa, että esimiestyössä korkealla tasolla onnistuminen on johdettaviesi yhä paremman tuntemisen armoilla.

Jos et tiedä, keitä johdat, et voi johtaa erinomaisesti.

Great managers play chess, kuten Buckingham muotoilee.
Keskinkertainen esimiestyö on sitä, että kaikilla ”nappuloilla” ajatellaan olevan samat ominaisuudet, kuten tammipelissä. Erinomainen esimiestyö on shakkia. Kaikilla osilla on omat kyvykkyytensä ja tehtävänsä. Esimiestyön korkein taso on löytää tämä kyvykkyys ja soveltaa sitä työn vaatimuksiin. Se on ihmisten vahvuuksien sitomista itse työn tarkoitukseen.

Esimiestyö on kykyä henkilökohtaistaa strategia.

Henkilökohtaistamisen vaatimus on aina vaatimus tuntea johdettavansa.
Miten ihmiset sitten tunnetaan? Mitä heistä tulee tietää esimiestyön näkökulmasta? Buckingham tarjoaa tähän kolmen kohdan listan. Listasta myös löytyvät kysymykset, joilla näitä asioita voidaan pyrkiä selvittämään.

Asiat, joista johdettavista tulisi tietää ja niitä selvittävät kysymykset:

1) Henkilön vahvuudet ja heikkoudet.
Mikä oli paras/huonoin työpäiväsi viimeisen 3kk sisään?
Mitä teit? Miksi inhosit sitä/pidit siitä niin paljon?

2) Asiat ja kohtelu, jotka saavat henkilön innostumaan.
Kuka on toistaiseksi paras esimiehesi? Mistä syystä suhteenne toimi hyvin?
Mikä on paras kehu/tunnustus, jonka olet saanut? Miksi juuri se tuntui niin hyvältä?

3) Henkilön paras tapa oppia uutta.
Missä vaiheessa uraasi koet oppineesi eniten?
Miksi opit niin paljon? Minkä koet olevan paras tapasi oppia?

Kysymyslista on erittäin hankala.
Se on vähintään yhtä hyödyllinen.

Mieti asiaa.
Ajattele, että tunnet hyvin johdettaviesi vahvuudet ja heikkoudet, oppimistavat sekä tavat saada heidät innostumaan työstään.
Onko johtamisesi nyt parempaa?
Onko sillä mahdollisuus olla?

Mielestäni tuntemisen vaatimusta johtamiselle voi myös syventää. On nähdäkseni tärkeää tuntea ihmiset hiukan paremmin, kuin mitä itse työ vaatisi. Mikä ihmisiä kiinnostaa työn ulkopuolella? Mitä he tekevät mielellään? Mitä harrastavat? Miltä heidän arkensa suurinpiirtein näyttää? Inhimillisyys ja parempi tunteminen saavat parhaimmillaan aikaan johtamiselle pakollista luottamusta.

Mielestäni tämä tarkoittaa myös sitä, että erinomainen esimiestyö vaatii aikaa. Sen mahdollistava perusluottamus ja ihmisten tunteminen rakentuu hitaasti ja kasvokkain. Se vaatii myös sitä, että pelaa omalla persoonallaan. Se vaatii itsensä laittamista likoon.

Kysymys sinulle, tätä lukeva esimies:
Tiedätkö sinä, ketä johdat?

Jos et tiedä, voisitko alkaa selvitää sitä?
Olisiko työsi sen jälkeen helpompaa?

Uskallatko?

terv.
Kalle

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista.