"En pidä rutiineista."
Olen kuullut ja nähnyt tämän lauseen usein, jopa työnhakutilanteessa. Muutama vuosi sitten olisin voinut kirjoittaa näin itsekin. Rutiini tarkoitti minulle vähemmän tärkeää, osaamista tai älykkyyttä vaatimatonta työtä. Kun kuvittelin olevani täynnä osaamista ja muutenkin ihmeellinen, en halunnut mainostaa itseäni hyvänä rutiinitöiden tekijänä. Typerää, kypsymätöntä ajattelua.

Tämä oli kauan ennen kuin ymmärsin maailmaa tapojen kautta.

Nykyään pidän siitä, mitä ennen sanoin rutiinityöksi.

Pidän yksinkertaisista, toistavista, helpoista, tylsistä hommista.

Ne eivät ole työni pihvi eivätkä edes tärkein viidennes, mutta kun teen niitä, nautin.  Näiden asioiden hoitaminen on osaamani työn yksi variaatio.

Miten näin pääsi käymään?

Kun aloin kiinnostua keskittymisestä, törmäsin pomodoro –tekniikkaan. Opettelin sen. Toistin sitä tavanomaisesti erilaisissa työtehtävissä. Se sopi luovaan työhön, kuten esitysten rakentamiseen ja kirjoittamiseen. Sain kuitenkin eniten kiksejä sen soveltamisesta yksinkertaiseen ja tylsään työhön. Pitkästyttävään toistoon. Exceleiden naputteluun ja muihin hyödyllisiin HR-tehtäviin.

Rutiiniin.

Pomodorolla sain mahtavia määriä tylsää työtä aikaiseksi. Tein aina määrällisesti enemmän kuin uskalsin etukäteen aavistaa. Ilahduin. Rutiineista tuli minulle peli, jossa pelasin kelloa vastaan. Tämän lisäksi yksitoikkoisesta työstä tuli minulle keskittymiskykyni harjoittamista.

Huijasin typerryttävistä töistä itselleni taidon. Lopuksi tunsin aina voittaneeni.

Tein hiljattain yhden tällaisen projektin. Nappasin sen suoraan ”pitäisi tehdä, mutta kellään ei ole aikaa” – listalta. Tiedäthän, teilläkin on töissä sama lista. Sitä on muuten hauska siivota. Väkersin koko homman parin päivän pomodorottamisella. (!)

Sitten tajusin sen.

Tylsän, helpon ja pitkäkestoisen työurakan siivoaminen hyvään kuntoon on nykyään vain eräs taitoni. Tämä oivallus tuntui erittäin hyvältä. Yksi turhauttava asia työssäni olikin muuttunut osaamiseksi. Taidoksi. Kaiken lisäksi koko touhu oli kivaa.
Suuri muutos, jota suosittelen myös sinulle.

Itse asiassa näin voit muuttaa suhtautumistasi moneen asiaan.

Maailmaa ylipäätään on terveellistä hahmottaa taitojen kautta.

Maailma näyttää paremmalta, kun ymmärrät siinä tapahtuvat asiat opeteltavina taitoina.

Kun teet asioita, joihin suhtaudut taitoina, nautit tekemisestäsi enemmän. Olet keskittyneempi. Löydät asioista uutta syvyyttä. Osaamisesi näissä asioissa ei tarvitse olla huippua, sinun tulee vain määritellä ne osaamisiksi. Voit itse asiassa olla näissä taidoissa melko huonokin. Pääasia on, että käsität ne taitoina. Se riittää. Tämä ajatus tekee kaikesta helpommin lähestyttävää ja kiinnostavaa.

Kaikki maailmassa on nimittäin oikeasti paneutumisen arvoista.
Tämä on elämiseen sopiva ajatus.

Voit määritellä yhä suurempia osia arjestasi ja työstäsi opeteltaviksi taidoiksi. Taidoiksi, joissa kehittyy harjoittelulla.

Arkea on mukavampi elää taitojensa kautta. Asiat ovat luontaisesti kiinnostavampia. Aikaa on helpompi käyttää asioihin, jotka ymmärrät karttuvana osaamisena. Kun ajattelet asioiden olevan tällaisia, alat oppia niitä. Huomaat, että oikeastaan kaikkeen voi suhtautua taidokkaasti.

Kun asiat näyttäytyvät osaamisena, jota voit omaksua, olet hiukan vähemmän asioiden uhri. Olet muuttumiskykyinen. Se, että määrittelet maailman opittavaksi, tekee sinusta toimijan. Voit tarttua tarpeellisiin taitoihin. Voit harjoitella. Voit kokeilla.

Koska maailma on taitoja, mikä tahansa on sinulle avointa riistaa. Sitä mitä et vielä osaa, et vain ole harjoitellut tarpeeksi. Tilanteen voi korjata, vaikkei se tapahdukaan aina nopeasti.

Tämä ei tarkoita, että sinun tulee osata kaikkea tai pystyä kaikkeen. Kukaan ei osaa kaikkea. Ylivoimaisesti suurimpaan osaan asioista sinulla ei ole edes kiinnostusta, vaikka joskus valehtelet itsellesi, että sinulla olisi.

On myös taitoja, jotka eivät juuri sinulle ole hyödyksi tai iloksi. Unohda nämä kaikki. Nekin ovat taitoja, mutta sinun ei tarvitse paneutua niihin. Ne ovat taitoja muille ihmisille. Arvosta heidän osaamistaan niissä.
Tämäkin on terveellinen ajatus.

Kun katsoo maailmaa taidokkuuden suodattamana, alkaa arvostaa monia asioita - ja ihmisiä.

Voisiko toistuva ongelmasi ollakin taitosi?

Mikä on sinulle hankalaa, mutta olisi hyödyllistä?
Minkä osaaminen tuottaisi sinulle iloa?
Mikä arkinen olisi parannettavissa?
Määrittele se taidoksi, jonka voit oppia.
Sen jälkeen näe vaivaa.
Jatka.

Tämä on mielestäni kaunis ajatus:
Suhtaudu kaikkeen tekemääsi kuin taidokas, loputtomiin kehittyvä ammattilainen. Tee arjestasi kokoelma taitoja.
Löydät asioista uutta syvyyttä.
Kaiken lisäksi sinusta tulee taidoissasi hyvä.
Tai ainakin parempi.

terv.
Kalle

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista.