Olen pitkään halunnut kirjoittaa hyödyttömistä ajatuksista. Pohdinnoista, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Vellomisesta, josta emme löydä seuraavaa kehitysaskeltamme. Valmennettavien kanssa tällaiset keskustelut katkaistaan ajoissa. Emme esimerkiksi puhu liikaa muiden ihmisten toiminnasta, tai arvaile heidän ajatuksiaan. Se on turhaa – he eivät ole paikalla.

Aiemmassa tekstissäni kirjoitin tarkoituksesta ja vaivannäöstä. Kirjoitin, että tarvitset molempia saadaksesi asioita aikaan ja myös pysyäksesi hyvässä vireessä. Tarkoituksen kadotessa vaivannäöstä tulee kuluttavaa, kun taas vaivannäön unohtanut tarkoitus on vain… kiinnostus. Ihan tavallinen, jalostumaton juttu. Jotain, jossa et kehity ainakaan mestariksi.
Täydennän ajatusta kahdella asialla, joita et tarvitse kehittymispyrkimyksissäsi.
Ensimmäinen on valittaminen.
Toinen on murehtiminen.

Don’t complain, don’t worry.

Valittaminen on raskasta. Se saattaa hetken tuntua hyvältä, mutta syö lopulta myös valittajaa. On hyvä huomata, että en tarkoita valittamisella negatiivisten tunteiden ilmaisua ylipäätään. Tunteita pitää ilmaista ja joskus myös purkaa. Kyllä minuakin satunnaisesti vituttaa, ja yritän olla liikaa pitämättä sitä sisälläni. Silti yritän välttää levittämästä tunnetilaani joka puolelle. Negatiivisia tunteita kuitenkin saa olla, ja mm. työyhteisöllä täytyy olla kypsyyttä ottaa niitä vastaan. Puhumattakaan positiivisten tunteiden sietämisestä.

Valittamisella tarkoitan jatkuvaa huomion suuntaamista asioihin, jotka eivät ole kunnossa. Loputonta aiheen vaihtoa huonompaan. Armottomia sivulauseita siitä, mikä kaikki muukin on pielessä. Kaikkien epäkohtien väsymätöntä osoittamista, jota erehdymme liian usein pitämään asiantuntemuksena.

Keskustelin hiljattain pitkän linjan esimiehen kanssa, joka latasi minulle viisauden:
”Kehittyvään organisaatioon kuuluu ongelmat.”
Hämmennyin. Päässä aukesi jokin lukko. Onneksi kokenut kaveri osaa toistaa ajatuksensa, ja toistikin. Kirjoitin ajatuksen ylös. Näinhän se on. Mitä tekisimme, jos emme korjaisi ja kehittäisi? Mitä tekisimme ilman ongelmia? Erinomaisuudessa on annos keskeneräisyyttä. Merkitys sisältää keskeneräisyyttä. Ne, ketkä ovat parhaita, eivät koskaan sano olevansa valmiita.

Siksi ongelmien jatkuva negatiivinen pyöritys - valittaminen - ei tee meille hyvää. 

Se on puhetta, johon ei mahdu ratkaisuja. Se ei tarjoa asiantuntijuuttaan, vaan haluaa tulla jätetyksi rauhaan.  Valittamiseen ei sisälly parempaa tulevaisuutta, vaan seuraava vuosi on korkeintaan sama paska kuin ennenkin, mutta mieluusti vielä huonompi, jotta valittamiseen saataisiin lisää ammuksia.

Jos kohtaamme jatkuvasti ja ainoastaan negatiivista puhetta, eksymme. Pian meidän on mahdotonta tunnistaa niitä asioita, joissa olemme onnistuneet. Kysy itseltäsi; kun organisaatiossasi puhutaan aiemmista teoista, kuinka moni kertomuksista on positiivinen? Kuinka moni taas kertoo, mitä ei nykyäänkään kannata yrittää?

Toki epäkohtia pitää tuoda esille. Asioista kannattaa sanoa, mutta valittamisesta ei ole hyvä ottaa lähtökohtaista tapaa suhtautua kaikkeen. Se ei ole turvallista. Negatiivisuuden markkinointi nimittäin passivoi ja tarttuu muihin.  Pidä siis huolta, ettet valita ainakaan suuntaamatta seuraavaa lausettasi ratkaisuun.

Murehtiminen on toinen huono harrastus. Olen harrastanut sitä itse aivan liikaa. Tosiasia on, että huonojen asioiden todennäköisyys ei vähene murehtimalla.

Surkeudessa vellominen ei valmista sinua tulevaan. Voit olla varma, että tulevaisuudessakin kohtaat vastoinkäymisiä. Niissä hetkissä etukäteen tehty murehtimisesi osoittautuu hyödyttömäksi. Vastoinkäymiset mittaavat asennettasi, joka taas ei rakennu loputtomalla huolehtimisella. Päinvastoin. Muista, että murheet eivät säästä murehtijoita.

Kun vellot uhkakuvissa, joihin et voi vaikuttaa, tuhlaat aikaasi. Heikennät omaa sen hetkistä hyvinvointiasi. Kun vellot uhkakuvissa joihin voit vaikuttaa, tuhlaat silloinkin aikaasi. Voisit yhtä hyvin olla vaikuttamassa niihin. Pahinta vellomisessa ei kuitenkaan ole se, että kulutat aikaasi, vaan se, että kulutat itseäsi. Valittamisen tavoin tämä negatiivisuus rapauttaa, jos harrastat sitä tavanomaisesti. Lakkaat lopulta näkemästä positiivista. Tulevaisuus on pelkkää huolta ja murhetta, johon ei mahdu tilanteen parantumista. Älä siis murehdi liikaa.

Tiedä, että suurimpaan osaan tärkeimpiä asioita et pysty vaikuttamaan kovin paljoa.

Kaikki ei ole hallinnassasi, eikä tämä asiantila muutu huolehtimalla.

Tässäkin on hyvä muistaa, etten tarkoita murehtimisen vähentämisellä sitä, ettei saisi esimerkiksi surra. Sureminen on nimittäin pakollista. Jos emme suostu suremaan, meistä tulee vaarallisia.

Tarkoitan sitä, että murehtimisen jatkaminen ei juuri muuta tilannettamme. Lopulta. Ainoastaan toiminnalla, siis vaivannäöllä, on mahdollisuus siihen.

Kirjoitan näin, koska olen itse sortunut sekä ylenpalttiseen valittamiseen että tarpeettomaan murehtimiseen. Niistä ei ole ollut minulle hyötyä, päinvastoin. Harrastan toki molempia satunnaisesti edelleen – muu ei olisi inhimillistä. Tuskin pystymme kokonaan lopettamaan valittamista ja murehtimista.

Pointti onkin, että lopettaisimme ajoissa.

Kysynkin;
Mistä asiasta valitat usein yrittämättä ratkaisua?
Mistä asiasta huolehdit, vaikka et voi vaikuttaa siihen?
Aloita näistä.
Päästä irti ja hengitä vapaammin.

terv.
Kalle

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista.