Hyvää työtä!

Miltä tuntuu, kun kuulet sanan työ?

En tarkoita siis sanaa “te”  murrelausuntaa.
(Meillä kotkassa se on muuten tyä, joka tarkoittaa sekä työtä että teitä. Ei siis niitä joilla ajetaan. Ne taas ovat tiät.)

Tarkoitan tekemistä, jota sanomme työksi.

Työ kuulostaa käsitteenä usein ikävältä.
Asiat ovat työläitä. Työ kuluttaa ja uuvuttaa työuupumukseen saakka. Lopuksi menee työkyky. Työ on joillekin meistä paikka, jonne pitää päivittäin ilmoittautua pelkäämään sitä, että voi olla pian työtön.

Lisäksi työ ja vapaa ovat eri asioita.
Työ on vapauden vastakohta, ja vapaus tuntuu mukavammalta käsitteeltä.

Työn negatiiviset konnotaatiot löytyvät esimerkiksi uutisista helposti. Työn huonous on aihe, johon törmää kohtalaisen vaivattomasti. Ikävästä työstä puhuminen on suosittua. Työpaikan ikävyydestä tehty huumori kolahtaa suomalaisiin muutenkin (myös minuun). B. Virtasta on julkaistu sarjakuva-albumeina noin 20 vuotta.

Koska ratkaisut ovat tärkeämpiä kuin ongelmat, muotoilen aiheeni hiukan paremmin näin:

Työstä puhuminen kaipaa suurta käännettä positiiviseen suuntaan. Meille ei käy hyvin ilman työn yleisen arvostuksen nousua.

Uskon kuitenkin, että positiivinen puhe on pääsemässä voitolle.
Se on hyvä asia. Työstä on tultava puheissamme parempaa.

Tässä tekstissä kerron kaksi mielestäni hyvää ja hyödyllistä työn määritelmää.

Voit ottaa itsellesi avuksi sen, kumpi enemmän kolahtaa. Otetaan ensin Timothy Gallweyltä lainattua tavaraa.

Työssä yhdistyvät tulos, ilo ja oppiminen.

Gallweyn määritelmässä työ on kolmio, jonka kärjet ovat:
performance, enjoyment, learning.

Inner Game of Work, Timothy Gallwey.

Työ on sitä, että tehdään hyviä suorituksia ja saadaan haluttuja tuloksia aikaan, iloitaan työyhteisöstä ja tekemisestä (eli itsestä) sekä opitaan paremmiksi.

Tämän määritelmän osista painotamme nykyään liikaa suoritusta ja tulosta. Meidän ei tulisi tehdä sitäö ilman tulokseen kätkettyä merkitystä. Toki jossain myös yhteisöllisyys ja tekemisen ilo voivat ylikorostua, mutta tästä ei seuranne suurta katastrofia. Ilon ja oppimisen unohtanut työpaikka on hankalampi muuttaa.

En ole toistaiseksi kuullut työpaikasta, jossa kehittyminen ja oppiminen korostuisi liikaa. Yleisempää on oppimisen unohtaminen ja supistaminen koulutuksissa käymiseen. (Ette teilläkään muuten mittaa kouluttamisen vaikuttavuutta.)

Työn määrittely tulosten, ilon ja oppimisen yhdistelmäksi tekee mielestäni ajattelulle hyvää. Tästä määritelmästä lähteviä kysymyksiä meidän pitäisikin itsellemme esittää.

Miten voimme nauttia itsestämme töissä?
Miten kehitymme loputtomasti osaamisessamme?
Miten saamme aikaan parempaa tulosta?

Nämä ovat arvokkaita kysymyksiä, jos niihin alkaa vastailla hyvällä työporukalla. Tärkeä lisäys; tuloksen pitää olla saavuttajalleen tärkeä, jotta sitä saa sanoa tulokseksi.

Mielestäni Gallweyn määritelmä on hyvää työtä.
Määritelmään kuuluu myös se, että osat ovat itseasiassa toisistaan riippuvaisia. Ostan tämän ajatuksen. Osat eivät voi olla erillisiä.

Työn määritelmää voi lähestyä toisestakin suunnasta.
Työ nimittäin on kuluttavaa. Se ei ole jatkuvaa juhlaa, joka antaa energiaa.
Myös erinomainen työ tarkoittaa vaivannäköä ja siitä palautumista.

Merkitys itselle on vaivannäön pyhittävä tekijä, joka ratkaisee, jaksammeko ponnistella. Merkityksen ja tärkeyden etsiminen on hyvin käytettyä aikaa.

Seuraavassa työn määritelmässä mukailen Jari Sarasvuota, joka muistaakseni mukaili jotakuta muuta. Ajatus on helppo ja hyväksyttävä:

Työ on ponnistelua tärkeiden päämäärien saavuttamiseksi.

Ihmisen tulee ponnistella.
Ponnistelun tulee olla tärkeää.

Jos emme ponnistele, käy huonosti. Ilman vaivannäköä putoamme vastuuttomuuteen, joka tuhoaa meidät. Ilman ponnistelua emme saa kehitettyä omanarvontuntoa.

Jos taas ponnistelemme meille merkityksettömien päämäärien eteen, käy eri tavalla yhtä huonosti. Merkityksettömyys ajaa meidät uupumukseen hitaasti, mutta varmasti. Onneksi kaikella työllä on mahdollisuus olla tekijälleen tärkeää ja arvokasta, vaikka sen ei tarvitsekaan olla elämän tarkoitus.

Saavuttaminen taas ruokkii lisää merkitystä ja vaivannäköä. Jaksamme jatkaa taas eteenpäin. Toki epäonnistuminenkaan ei tuhoa meitä, jos ahkeroimme meille merkityksellisten asioiden eteen. Meidän tulee kuitenkin tuntea saavuttavamme jotakin.

Tarvitsemme kipeästi vaivannäön ja merkityksen yhdistelmää.

Summauksena:
Työn määritelmistä johdetussa hyvässä työssä;

  • on vaivannäköä
  • on merkitystä
  • on iloa itseä kohtaan
  • on oppimista
  • on päämääriä
  • on onnistumisia
  • on tuloksia

Jos sinua ahdistaa työsi juuri nyt, niin kysyn:
Mikä näistä kohdista puuttuu?

Näin määritelty työ tekee hyvää.
Tervehdyttää.

Hyvä työ on itselle tärkeää vaivannäköä.
Hyvä työ tulee työnsä tärkeäksi kokevalta tekijältä.
Hyvän työn tekijä pitää itsestään töissä.
Hyvä työ on hyviä tuloksia ja suorituksia.
Hyvä työ opettaa tekijäänsä loputtomasti.

Motivoiko? Tietenkin.
Muista myös, että näiden on tarkoitus toteutua yhteistyössä muiden kanssa.

Kuvaavatko nämä luonnehdinnat työtäsi?

En tiedä, mutta mielestäni ansaitsisit tällaisen työn.
Muu on tehotonta, keskinkertaista, tuntuu pahalta ja aiheuttaa konflikteja.
Eikö niin?

Puhu sinäkin työstä paremmin.
Tehdään me hyvää työtä.

terv.
Kalle

One thought on “Hyvää työtä!

Leave a Reply