Kun olemme hyvissä väleissä, työ sujuu paremmin. Puhuttaessa työn kehittämisestä emme saa unohtaa ihmissuhteita.
Hyvää työtä!
Työstä puhutaan usein ikävään sävyyn. Työ tulisi määritellä kauniimmiin – tuloksien, merkityksen, ilon, oppimisen ja onnistumisen kautta.
Vahvuudet ja ratkaisut.
Tapamme kehittää ajaa meidät märehtimään heikkouksiamme. Meille tekisi hyvää keskittyä ratkaisuihin ja vahvuuksiin.
Työelämän pyhä keskinkertaisuus.
Työelämää ohjaavat kontrollipyrkimykset, jotka tuottavat keskinkertaisuutta. Tulokset ja hyvinvointi vaativat vapautta.
HR-kollegat, luovutaan näistä.
On kaksi HR-käytäntöä, joiden hyödyt ovat täysin liioiteltuja: anonyymi palaute ja kannustava palkkaus.
Hyvä, juuri noin!
Positiivinen palaute on oppimiselle välttämätöntä. Oikea toiminta kaipaa sosiaalista vahvistamista.
Helppokin kehitys vaatii rohkeutta.
Monesti tiedämme ratkaisun, mutta emme uskalla ottaa sitä käyttöön. Näin käy etenkin isoissa organisaatioissa herkästi.
Sairaana töissä, terveenä saikulla?
Tykkäämme riidellä siitä, onko työelämässä enemmän saikulla lintsaajia vai sairaana töihin tulevia uhrautujia. Kysymys on väärä.
Vastuu ei paina.
Vastuuta ei ole syytä välttää. Vastuu rakentaa merkitystä, itsetuntoa ja onnistumisia.