Tehokas vai kiireinen?

Yksi lempisarjoistani on amerikkalainen sit-com Modern Family, jota Suomessakin MTV:llä ja Avalla pyöritetään. Olen poiminut modernin perheen isähahmolta Phil Dunphyltä yhden mahtavan ajankäyttölauseen:

Slow is smooth, smooth is fast.

Hidas on sulavaa, sulava on nopeaa.

Ajattelen tätä lausetta usein kun meinaan ajautua kiirehtimään. Yksinkertaisissa tilanteissa. Kuten autosta noustessa tai ihmisvilinässä liikkuessa. Sulava ja harkittu liike on nopeampi kuin kiirehditty liike. Slow is smooth, smooth is fast on myös Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen motto kaupunkiympäristössä liikuttaessa. Lauseen sovellettavuus on toki tätäkin laajempaa.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, eri alojen huipulta löytyy samankaltaisia ilmiöitä. Yksi niistä on mielestäni kiireettömyys paineen alla. Mestarillinen suoritus on lopulta kiireetön. Oli se kuinka nopea tahansa. Nämä ovat eri asioita, koska kiire on tunne. Nopeus on mitattavissa.

Ajattele seuraamasi urheilulajin mestaria. Tai oman alasi mestaria. Huippusuorituksessaan.
Onko kiire?
Ei.

Be quick but don’t hurry.

Eli sama asia John Woodeniksi.
Kiire ei paranna ainuttakaan suoritusta.

Emme ajattele kiirettä näin.
Puhumme kiireestä edelleen niin kuin se osoittaisi kiireellisen ihmisen tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Tunnistamme ilmiön, mutta se muuttuu hitaasti. On täysin hyväksyttävää sanoa, että mitään ei ehdi. Ei ehdi, vaikka juokseekin joka paikkaan. Ei ehdi syödä. Tällaiset lauseet eivät ole kummallisia. Mitä jos sanoisit ääneen työyhteisössä tai muussa porukassa: ”Ehdin tehdä kaiken, mitä haluankin tehdä.”

Millaisia reaktioita ajattelet saavasi?

Puhetapamme onneksi muuttuu paremmaksi.
Tarjoankin tähän muutokseen lisää polttoainetta.

Tehokkuus ja kiireisyys ovat vastakohtia.

Haluatko olla tehokas vai kiireinen?
Saat tehdä tämän valinnan joka päivä, mutta molempia et voi saada.

Tehokkuus ei ole aina vain nopeammin ja enemmän tekemistä. Tällainen pyrkimys kääntyy itseään vastaan ja muuttuu sähläämiseksi. Helpoiksi virheiksi. Tehottomuudeksi.

Tehokkuus on paljon enemmän keskittymistä, turhasta luopumista ja vähemmän tekemistä saman tuloksen aikaansaamiseeksi. Tehokkuus on sitä, että etsitään pienintä toimivaa annosta. Minimum effective dosage. Tätä ajatusta jahtaan mm. neljän tunnin kysymykselläni. Tehokkuus on keskittymistä olennaiseen.

Kiire ja keskittyminen eivät ole olemassa yhtäaikaisesti ja todellista tehokkuutta ei ole ilman keskittymistä. Kun ajattelen asiaa lisäksi niin, että keskittymistä ajaa kiinnostus, voin ehkäpä ajatella myös näin: kiire tappaa kiinnostuksen.

Kiinnostus ja kiireisyys ovat kaukana toisistaan.
Ei kiinnostunut ole kiireinen.

Milloin viimeksi sinulla oli tulipalokiire tehdä jotain sinua kiinnostavaa?
Milloin viimeksi teit kiireellä jotain, mitä rakastat tehdä ja minkä osaat?

Kiire ei ole tehokkuutta.
Ei keskittymistä, ei kiinnostusta, ei flowta.

Kiire on vain haittaohjelma. Negatiivinen tunne, joka syntyy, kun unohdamme keskittymisen ja suistumme suunnitelmistamme. Kun hylkäämme olennaisen. Kiire on sinulle täysin hyödytöntä. Aikapaine voi olla terveellistä, mutta sekin on oikeasti eri asia kuin kiire. Kiireessäkin saa kyllä tehtyä kaikenlaista, mutta laatu putoaa ja virheet lisääntyvät. Paljon aktiviteettia ei tarkoita paljon aikaansaamista.

Erinomainen tekeminen on kiiretöntä, keskittynyttä ja sulavaa.
Siis tehokasta.

Saat aina tehdä valinnan tehokkuuden ja kiireen välillä.
Tee se vaikkapa työaamuna kysymällä itseltäsi:

Haluanko tänään olla tehokas vai kiireinen?
Mestari vai sählääjä?

Älä suostu jälkimmäiseen.

1 comment

  1. Päivitysilmoitus: Miten ajatella kiirettä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s