Laiska vai ahkera?

Eräs suosikkikysymykseni ei ole avoin coaching-kysymys. Se ei oikeastaan ole valmentava kysymys ollenkaan, vaan se on valintatehtävä. Se on teknisesti huono valmennuskysymys – suljettu ja likainen. Tästä huolimatta se on eräs monista hyödyllisistä kysymyksistä, koska se saattaa avata reitin. Hiukan samaan tapaan kuin ns. neljän tunnin kysymys. Kaikkeen valmennukseen se ei tietenkään ole soveltuva, mutta oikeassa tilanteessa se on voimakas.

Kysymykseni on tämä:

Ovatko ihmiset mielestäsi luonnostaan laiskoja vai ahkeria?

Mieti hetki omaa vastaustasi.

Kysyn tätä kysymystä siitä syystä, että sitä pohtimalla joudumme lähestymään ihmiskäsitystämme. Se haastaa meidät punnitsemaan uskomuksiamme. Valmennettavia se usein oudoksuttaa, mutta hyvällä tavalla. Erityisesti kysyn tätä ihmisiltä, jotka kokevat ihmisten johtamisen vaikeaksi.

Vastauksia tulee tietenkin kahta sorttia, koska kysymys pakottaa. Kyseessähän ei ollut avoin tai puhdas kysymys. Kysymys ei ole pehmeää kultivointia, vaan pikemminkin raivaussaha. Vastauksissa olen tottunut karkeasti seuraaviin;

Vastaus 1. Ihminen on laiska. Ihmistä pitää patistaa, se yrittää luontaisesti vältellä työtä ja selvitä helpommalla.

Vastaus 2. Ihminen on ahkera. Ihminen haluaa tehdä töitä ja tarttuu innokaasti hommiin, kunhan ___________.

Tämä vastakkainasettelu muistuttaa hiukan sairauspoissaoloista käytävää keskustelua. Moni huomaa myös, että vaihtoehdoissa kuuluu taustalla McGregorin Teoria X / Teoria Y – jako. Se ei turhaan ole kuuluisa ja käytetty. Sen pohjalla olevaan ajatukseen kysymys perustuukin. Ajatukseen siitä, että uskomuksemme ohjaavat tekemistämme.

Kysymyksellä haluan avata pelikentän juuri uskomuksien käsittelylle. Haluan lähestyä sitä, mitä valmennettava ylipäätään uskoo ihmisistä. Etenkin esimies- ja johtamisvalmennukseen tämä on mielenkiintoinen kysymys. Ihmiskäsityksemme kun vaikuttaa siihen, miten lähdemme johtamaan. Niin ikään uskomuksemme ohjaavat sitä, miten rakennamme organisaation ja sen käytännöt. Mielestäni tämä on ajankohtainen ajatus, kun katsoo suomalaisen työelämän sääntelyä ja siitä käytävää keskustelua. Olisi perusteltua kysyä, minkälainen käsitys ihmisestä ohjaa työelämästä käytävää keskustelua? Vai onko se itse asiassa väittelyä ihmiskäsityksestä sinänsä?

Tämän ja vastaavien kysymyksien pointti on yksinkertainen:

Se, mitä uskomme ihmisistä, on se, miten johdamme.

Johdamme ahkeraa eri tavalla kuin laiskaa. Eri työkaluin, eri sanoituksin. Vastaavia uskomuksia ja erotteluja on muitakin. Saatamme johtaa duunaria eri tavalla kuin asiantuntijaa. Näiden sanojen merkitys on erilainen. Niihin liittyy erilaisia uskomuksia. Uskomukset voivat olla hyödyllisiä, mutta ne voivat myös johtaa meitä harhaan ja saada meidät valitsemaan täysin vääriä lähestymistapoja asioihin. Jos haluamme todella muuttaa tekemistämme, meidän tulee katsoa oletuksiamme. Usein sitkeimmät ongelmamme ovatkin vääriä pohjaoletuksia.

Meidän on siis hyvä kysyä itseltämme kysymyksiä, jotka testaavat perusoletuksiamme. Teen tällaisia kysymyksiä valmennuksessa usein. Ne eivät ole helppoja. Esimieheltä, joka pitää duunareiden johtamista hankalana, saattaisin kysyä: ”Mitä se duunari oikein tarkoittaa?”  Tästä kysymyksestä voisi alkaa matka mullistavaan oivallukseen.

Tutkikaamme siis ihmiskäsitystämme. Se voi olla avartavaa.

Toimintamme pohjaoletuksia on hyvä katsella myös organisaation tasolla ja HR:ssä. Niitä voi lähestyä vaikkapa seuraavalla pohdintatehtävällä:

Ottakaa esille joku ohjeistuksenne. Hyvä valinta voisi olla esim. sosiaalisen median ohje, etätyöohje tai muu vastaava. Lukekaa se. Lukemisen jälkeen kysykää toisiltanne: Onko tämän ohjeen kohde (työntekijä) laiska vai ahkera? Tyhmä vai fiksu? Millainen ihmiskäsitys on tämän käytäntömme pohjalla?

Ymmärrätte idean.

Se, mitä uskomme, on se, miten teemme työtämme.
Hyvässä ja pahassa.
Testaa siis oletuksiasi. Haasta ihmiskäsityksesi.
Mikä oletuksistasi ei enää palvele sinua?

Palataan vielä itse kysymykseen.
Onko ihminen luonnostaan laiska vai ahkera? Monet pyörittelevät kysymystä kauan ja vastaavat sen suuntaisesti, että ihminen on tavallaan molempia. Tai että näiden väliltä on liian vaikea valita ehdottomasti. Riippuu tilanteesta.

Tämä on hyödyllinen vastaus, koska siitä saadaan parempi kysymys. Siitä saadaan kysymys niistä olosuhteista, joissa olemme laiskoja tai ahkeria. Tällaisen kysymyksen vastaus kertoo johtamistavasta vielä enemmän. Ehkäpä nämä ovatkin oikeita kysymyksiä:

Missä olosuhteissa ihminen on ahkera?
Milloin sinä olet ahkera?
Mikä ajaa sinut laiskuuteen?

Hyviä kysymyksiä itse kullekin.
Jätän ne vastattavaksi myös Sinulle.

terveisin
Kalle

3 comments

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Ihmiskäsitys on erittäin laadukas, ’parempi’ kysymys.
    On tärkeätä erottaa kielellistetty ihmiskuva ja se, miten tuo kuva näkyy käytännössä (todellinen kuva) – ihminen kun monesti tuntuu sanovan toista ja toimivan kuitenkin toisin. (Lähestyitkin asiaa esimerkin kautta.)

    Onko ihminen pohjimmiltaan laiska?

    Ihminen oppii tekemällä. Kun tekee tarpeeksi kauan, teoista tulee tapoja, jotka ovat osin tiedostamattomia ja autonomisia. Kehittyäkseen on kyettävä tietoisesti ruokkimaan positiivisia rutiineja; rikkomaan negatiivisia. Jos kelaa, miksi röökaamisen lopettaminen voi olla niin vaikeaa, ymmärtää helposti, ettei nämä ole järjen juttuja.

    Ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa elämänkontekstiinsa ja rutiineihinsa vaihtelee paljon. Elämä on kohtalaisen helppo laittaa uusiksi (ehkä?) siten, että tupakoinnin lopettaminen helpottuu. Töissä sen sijaan voi olla paljon passivoivia ja näivettäviä tekijöitä, joihin rivimiehellä on hyvin vähän vaikutusvaltaa.

    Edelleen uskon, että passiivisuus on tällöin tavallaan rakennettu työhön sisään. Tylsyys ja merkityksettömyys tappaa. Ne eivät niinkään johdu ihmisestä itsestään, vaan kontekstista, jossa hän elää. Mieli (ja koko ihminen) pysyy virkeänä vain käyttämällä sitä aktiivisesti.

    Tykkää

    1. Kiitos jälleen kommentista Eero, sulla on aina annettavaa aiheisiin. Passiivisuus tosiaan on paljolti itse työtä – kontekstia, ei henkilön ominaisuuksia. Kuten kirjoitit, työn (ja elämän) merkityksettömyys tappaa. Merkityksettömyyden ja vaikutusvallan puutteen yhdistelmä passivoi alunperin ’ahkerankin’ ihmisen tehokkaasti. Pahassa tapauksessa jopa pysyvästi. Erehdymme usein luulemaan näitä ihmisen ominaisuuksiksi…ja siitä johtuen johdamme aivan vääriä asioita.

      Tykkää

      1. Tuli vielä mieleen pari Barry Schwartzin oivaltavaa sitaattia, joihin asian ydin on kiteytetty:

        “Human beings are not scorpions. People aren’t stuck being one way or another. But nor are they free to invent themselves without constraint. When we give shape to our social institutions we also shape human nature. Thus, human nature is to a significant degree the product of human design. If we design workplaces that permit people to do work they value, we will be designing a human nature that values work. “

        ”There is really no substitute for the integrity that inspires people to do good work because they want to do good work. And the more we rely on incentives as substitutes for integrity, the more we will need to rely on them as substitutes for integrity. We may tell ourselves that all we’re doing with our incentives is taking advantage of what we know about human nature… But in fact, what we’re doing is changing human nature.”

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s