Ihmeellinen esimiestyö.

Melko lyhyen HR-urani aikana minua on ehtinyt kummastuttaa monikin asia. Yksi niistä on se, miten esimiestyö organisaatioissa käsitetään. Olen kohdannut vasta muutaman sata esimiestä, mutta erään teeman olen havainnut toistuvan. Kysymys on siitä, miten ymmärrämme johtamisroolin ylipäätään. Moni ajattelee, että se on oikean ammatin päälle liimattu sivutyö. Sellainen pieni ja pakollinen homma.

Huvittavin esimerkki tästä on se, mitä usein kuulen esimieskoulutuksista pitkän linjan esimiehiltä.

Esimiestyö on sellainen laji, että sitä tarvitsee reflektoida vain kerran koko uransa aikana tai vaihtoehtoisesti kerran vuosikymmenessä. Siihen pätevöityy lopullisesti käymällä yhden kaksituntisen tai kaksiviikkoisen kurssin. Kuten Riitta Hyppänen vielä minulle huomautti, ei koulutuksen kestollakaan tosiaan ole väliä. Se on nähkääs suoritettu. En tiedä mitään toista tällaista lajia.

Esimiestyöhön tarvitsee kouluttautua vain kerran.

Ajattele.
Mitä jos golfammattilainen kävisi korjaamassa swingiään ammattilaisen tukemana kerran vuosikymmenessä? Tai harjoittelisi puttiaan kaksi tuntia uransa alussa? Kun nyt muutenkin pelaa niin paljon?

Tulityökorttikin uusitaan useammin, vaikka tuli elementtinä ei ole viime vuosina ollut kamalan kovissa muutospaineissa.

Johtamispätevyyttä ei tarvitse uusia tai päivittää. Esimiestyö on puheissamme ihmeellinen päälleliimaus siihen oikeaan ammattiin. Takkiin lätkäisty tarra kymmenen vuoden takaa. Se on todellisen työn pieni sivujuonne. Eräältä kollegalta kysyttiin joskus vakavalla naamalla, kuinka monta tuntia työaikaa on säännelty käytettäväksi johtamiseen.

Itse olisin ehkä suistunut julmaan huumoriin ja kysynyt:
No kuinka monta tuntia yleensä olet töissä?

Esimiesrooli on tarra. Sillä ei myöskään tunnu olevan ihmisten johtamisen kanssa mitään tekemistä. Opin tämän eräässä 360 –arvioinnin tulostilaisuudessa, jossa esimies suuttui arvosanoistaan. Ne olivat kohtalaisen huonoja, mutta eivät mitenkään murskaavia. Hän oli kuitenkin pöyristynyt siitä, että alaisilta kysyttiin hänen johtamistaidostaan. Eiväthän alaiset voi tietää, miten hyvin hän suorittaa esimiesrooliaan!

Jep.
Silloin taisi mennä ulkopuoliselta tilaisuuden vetäjältäkin vähän pasmat sekaisin. Itse en pystynyt yllätykseltäni muodostamaan edes kunnon lausetta vastaukseksi tähän kritiikkiin.

Esimiestyö on ihmeellinen laji.

Luulen, että esimiesrooli on useissa organisaatioissa lähinnä palkinto siitä, että hoiti edellisen hommansa hyvin. Kunniamerkki. Ikävä kyllä tämä ei takaa tehtävässä minkäänlaista onnistumista, koska esimiehisyys on ammatti sinänsä. Minua hiukan harmittaa toistaa tätä itsestäänselvyyttä, mutta toistan kuitenkin: johtaminen on ammatti itsessään. Tiedän, että moni ymmärtää tämän ja on yhtä kyllästynyt toistelemaan samaa asiaa.

Jos ajattelemme esimiesasemaa palkintona hyvästä suoriutumisesta asiantuntijana, saatamme päätyä nostamaan ihmiset epäonnistumisensa tasolle.  Pahinta tässä on se, että kun kerran on päässyt tähän asemaan, sieltä ei voi mitenkään tulla pois. Se, että ei suoriudu esimiehenä, ei tunnu olevan hyvä syy siirtyä roolista pois. Hyvä indikaattori siitä ettei esimies suoriudu? Kukaan nykyporukasta ei vapaaehtoisesti olisi hänen alaisenaan.

Toinen ikävä asia, joka toivottavasti on vain omaa kuvitelmaani. Minusta tuntuu, että kun löydän huonosti voivan työyhteisön, löydän usein myös tällaisen tarralla koulutetun johtajan. Joka tekisi kyllä esimiestyötä, mutta kun ei omilta töiltään ehdi. Kun se on niin hankalaakin ja aina pitäis olla antamassa sitä palautetta. Tätä kohtasi julkisella puolella ihan liikaa. Ja mitä kauemmin samassa paikassa tällä asenteella, sen pahempi sotku.

Johtaminen on ammatti itsessään.

Johtamisroolillakin tulisi olla koeaika, kuten Aki Ahlroth sanoo.
Ehdottoman samaa mieltä. Koeajan käyttämisestä voisivat lisäksi päättää alaiset. Tämä heijastaisi paremmin sitä, mistä johtamisessa on kyse.

Mielestäni voisimme liikkua yhä enemmän siihen suuntaan, että ihmiset valitsevat itse esimiehensä. Tämä olisi linjassa sen kanssa, miten ihmisyhteisöjä on tarkoituskin johtaa. Näin toimii esimerkiksi W.L. Gore & Associates, Gore-Texin valmistaja ja Forbesin mukaan Yhdysvaltojen 12. paras yhtiö työskennellä. Taitaa tehdä myös vähän tulostakin.

Esimiestyöstä pitää olla mahdollisuus luopua. Rohkeutta lopettaa ja siirtyä tekemään sitä, mistä oikeasti nauttii työssään ilman syyllisyydentuntoja hoitamattomista työkykykeskusteluista. Ilman suurta häpeää tai epäonnistumisen tunnetta. Tiedän ikäväkseni vain harvoja ihmisiä, jotka ovat tarkoituksella palanneet asiantuntijarooliinsa esimiesasemasta. Luulenpa, että nämä ihmiset ovat työhönsä tyytyväisiä ja tehokkaita roolipelaajia. Moni voisi tehdä tämän ratkaisun ihan vain itsensä vuoksi.

Jos esimiestyö ei ole oma juttu, siitä pitää luopua.

Jos johtaminen ei oikeasti ole asia, jossa olet valmis kehittymään, niin lopeta. Näin kohtelisit mitä tahansa muutakin asiaa. Esimiestyöstä on ihan ok sanoa:

Tried it once, didn’t like it.

Jos taas olet valmis kehittymään nimenomaan esimiehenä ja johtajana, näe vaivaa. Reflektoi tekemistäsi arkisen työn ohessa tarpeeksi usein. Lue. Ota vaikutteita. Kokeile. Erehdy. Toista. Etsi omaa tapaasi. Hae koulutusta, hae valmennusta. Keskustele asiasta ja työstä sitä jatkuvasti.

Eli tee niinkuin tekisit muissakin asioissa, joissa haluat tulla hyväksi.

Käsitän esimiestyön ja johtamisen itsenäisenä ammattina. Osaamisena.
Käsitäthän sinäkin?

Toivon niin.
Varsinkin, jos satut olemaan kyseisessä ammatissa.
Tämä käsitys on ensimmäinen lähtökohta hyvälle johtamiselle.

ystävällisesti,
terveisin
Kalle

1 comment

  1. Päivitysilmoitus: Johtaja, luotko luottamusta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s