Hyvät välit, parempi työ.

Olen ajatellut paljon tulehtuneita työyhteisöjä. Olen myös nähnyt niitä, tosin en niin paljon kuin auttamistarkoituksessa haluaisin. Toivoisin, että niitä ei olisi ollenkaan, mutta se on turha toive.

Olen ollut usein tilaisuuksissa, joissa pohditaan työyhteisöjen kehittämistä. Esimerkiksi miettimässä toimenpiteiden muodostamista henkilöstötutkimuksien pohjalta. Olen purkanut tällaisia tutkimuksia työyhteisöissä, joissa kukaan ei sano mitään, mutta muutaman silmät kostuvat. Joskus minulle on huudettu päin naamaa. Joskus on toki naurettukin.

Kun ajattelen näitä vaikeimpia tilanteita ja etenkin niihin ehdotettuja ratkaisuja, tulee tyhjä olo. Ratkaisuista puuttu jotain. Työyhteisöjen kehittämisideoita vaivaa tietynlainen rituaalisuus. Tehdään, koska pitää pystyä sanomaan, että on tehty. Tehdään helppoa näennäiskehittämistä, mutta vältellään alkuperäistä ongelmaa. Sitten todetaan, että onhan meillä tehty. Todellinen ja tarpeellinen parannus jää kuitenkin tekemättä. Tulehtunut tilanne säilyy.

Toimenpiteet työyhteisöjen parantamiseksi eivät aina keskity ongelmien pohjimmaisiin syihin. Siksi emme onnistu valitsemaan tarpeellista ja konkreettista toimenpidettä. Valitsemme keinovalikoimasta esim. tutun piristyksen, ketään loukkaamattoman sanan, juuri nyt suositun ilmiön tai muun helposti toteutettavan reseptin. Työkalupakistamme puuttuvat luovat ja rohkeat ratkaisut. Hämmentävämpää on kuitenkin se, että siitä puuttuvat myös vanhat ja hyväksi todetut ratkaisut. Nekin voisivat olla nykyään rohkeita. Minulle muodostui oivallus. Mitä olemme unohtaneet?

Olemme unohtaneet ihmissuhteet.
Olemme unohtaneet parantaa välejä.

Tämä on minulle innostava ja hämmentävä oivallus.
Onneksi olen väärässä, eikä tätä ole kaikkialla unohdettu.

Silti en ole koskaan nähnyt kehittämistoimenpiteiden listassa sitä, että sovitaan riidat. Jutellaan, kuunnellaan ja vietetään aikaa yhdessä. Vaikka halkoja hakaten tai jotain rakentaen. Leikkien. Tämä tervehdyttäisi toimintaa tavalla, joka hoitaisi muita ongelmia siinä ohessa. Ihmissuhteiden parantaminen saattaa olla työelämän kehittämisen juurisyy.

Ihmissuhteiden parantaminen on tärkeimpiä työelämän ratkaisuja.

Ihmissuhteiden parantaminen avaa muutkin mahdollisuudet. Erinomaisesti menestyneiden yritysten taustalta löytyy vahvoja ihmissuhteita. Avainhenkilöiden keskinäistä vetovoimaa ja ystävyyttä. Kasvokkaisuudessa rakennettua luottamusta.

Moneen ongelmaan voisi pureutua ihmissuhteiden tervehdyttämisen reittiä. Kun ihmissuhteet ja tunnelma ovat kunnossa, ei ole tarvetta siirtää vaikeista asioista puhumista vuosikellon mukaiseen rituaalikehittämiseen. Kehittäminen muodostuu toiminnan ympärille, koska keskusteluyhteydet ovat jo kunnossa. Ne eivät tarvitse pakottamista, korkeintaan muistuttamista.

Parannetaan yhteyttä.
Kun yhteys toimii, ihmissuhde kestää vaikeaakin viestiä. Se sietää sitä viestinnän epätäydellisyyttä, minkä poistaminen ei koskaan onnistu. Toimiva yhteisö ei tarvitse viestinnän etukäteistä täydellistämistä. Yhteydet pelaavat jo. Silloin viestinnän ei tarvitse olla varovaista tiedottamista, jossa paikkaillaan mahdollisia väärinymmärryksiä jo etukäteen niin, että teksteistä tulee selittämätöntä jargonia kaikille.

Parannetaan välejä.

Kuulen usein tarinan siitä, miten jossakin yrityksessä asiat olivat ennen vanhaan. Ennen hymähtelin näille tarinoille ja leimasin ne nostalgiaksi. Nyt ne resonoivat yhden asian takia.  Yhteyden. Toisten tuntemisen. Ennen ei ollut ruusuista tai kaikki paremmin, mutta ennen vanhaan -tarinoissa toistuu sama lause, joka meidän pitäisi oppia uudelleen.

”Ennen ihmiset tunsivat toisensa.”

Markkinointinainen kävi tekemässä leipää.
Henkilöstöosasto käveli verstaalle juttelemaan.
Puhelinasentajat ja asiakaspalvelijat grillasivat makkaraa perheidensä kanssa.
Kasvokkaisuutta.

Hekin, jotka eivät tehneet varsinaista tuotetta, olivat siitä kiinnostuneita ja tunsivat sen tekijät. He tiesivät, keneltä kysyä. Henkilöt olivat lempinimensä, siis lempeästi lausuttu nimensä. Se tarkoittaa, että ihmiset olivat lähestyttäviä toisilleen. Tämä on hyvä perusta, jos halutaan ponnistaa ongelmanratkaisuun.

Vastakkainen esimerkki on pelottava.
Mitä, jos vuonna 2015 muiden työn täydellistäjää tukifunktiossa oikeasti pelottaa kävellä tehtaan tai vanhainkodin lattialle? Ja sitten hän vielä jättää kävelemättä? Tekeekö hän parempaa työtä?

Ei. Yhteys muihin on huono ja pätkivä, eikä kestä rakentavia keskusteluja.
Hänen työstään tulee seurauksetonta käsiteleikkiä.

Opetellaan tuntemaan toisemme.
Onko työyhteisössäsi lempinimiä tai muu lempä tapa tunnustaa toisten olemassaolo? Olla yhteydessä? Toivon niin. Jos teillä on jokin leikkisä nimi rakentavalle palautteelle, menee todella hyvin. Ja jos teillä on yhteinen sanasto erilaisuuksillenne, tiedän että sinäkin viihdyt.

Kun työyhteisössäsi on hankala olla, pyri parantamaan välejäsi ihmisiin. Omalta osaltasi. Anna anteeksi, hymyile, kuuntele, ole myötätuntoinen. Kerro itsestäsi ja siitä, millainen olet. Heikkouksineen kaikkineen. Lempeästi muiden erilaisuus hyväksyen. Tarvitset nimittäin muita tehdäksesi työsi hyvin. Opettele tuntemaan erityisesti ne, jotka sinua ärsyttävät. Siitä seuraa ihmeitä.

Entä jos joku työpaikalla on erityisen vaikea? Mitä jos sinulla on vihamies? Suosittelen etsimään ja kokeilemaan Eino Leinon ratkaisua asiaan. Voin tulla lausumaan.

Parannetaan yhteyttä.
Parannetaan välejä.
Hyvistä väleistä kumpuaa mittavasti parempi työ.

palvelusta,
terveisin,
Kalle

7 comments

  1. Päivitysilmoitus: Johtaja, luotko luottamusta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s