Paremman keskustelun puolesta.

Tiedän, että olen ollut menneisyydessä erittäin huono keskustelukumppani monille. Huonompi kuin nykyään, vaikka edelleen keskustelen hetkittäin ala-arvoisesti. Tämä teksti on yritys korjata omaa tekemistä. Olen jäänyt itselleni kiinni siitä, että olen kirjoittanut viime viikkoina sanan ”keskustelu” tietoisesti lainausmerkkeihin. Olen tehnyt näin, koska olen kokenut tämän hetken julkisen keskustelun yksipuolisena vouhottamisena eri suunnista. Olen kirjoittanut näin aiemminkin, mutta nyt suuren eripuraisuuden aikana, olen sortunut tähän aiempaa useammin. Tämä on minulta huonotapaista kritiikkiä, mutta tehty mikä tehty.

Nyt on hyvä aika kirjoittaa siitä, mitä tarkoitan, kun en halua kutsua tiettyjä puheenvuorojen peräkkäisiä jonoja keskusteluiksi sinänsä. Yritän ehdottaa myös jonkinlaisia hyviä tapoja hiukan parempaan keskusteluilmapiiriin. Tämä on teistä monelle ihan tuttua asiaa, ja hyvä niin. Kuten usein on, niin uutta ja mullistavaa ei ole tarpeen keksiä. Parempi löytää hyvät asiat yhä uudelleen.

Keskustelu alkaa tietenkin kuuntelemisesta.
Kuunteleminen on tietoinen valinta siitä, mihin toisessa ihmisessä keskitytään. Kuuntelun parantaminen on tämän valinnan tekemistä paremmin.

Omalta osaltasi, parantaaksesi keskustelua, sinun keinovalikoimasi ihan oikeasti painottuu lähinnä siihen, miten vastaanotat muiden sinulle kertomaa. Palautetaidoista tärkeinkin on itseasiassa vastaanottaminen – ikävän, pahalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvan informaation kypsä käsittely. Lähteen ja sisällön rauhallinen erottelu. Yksittäisen ihmissuhteen pelisääntöjen ymmärtäminen. Hyvä keskustelu rakentaa entistä parempaa ihmissuhdetta. Keskustelu rakentaa muuten myös kulttuuria, kaikissa tilanteissa. Jos meillä on paikoillaan keskinäinen luottamus ja hyvä ihmissuhde (työssä tai arjessa), kestämme kovaakin erimielisyyttä. Koko ihmissuhde ja yhteistyö ei ole erimielisyydessä vaakalaudalla. Vain ja ainoastaan tästä lähtökohdasta meidän on mahdollista löytää yhteinen ja tavoitteellinen tekeminen. Mitä muuta hyvä työelämä ylipäätään on?

Töissä meille tekisi hyvää keskittyä väliemme parantamiseen ennen kuin yritämme väkisin viedä tekemistämme johonkin suuntaan. Etenkin jos suunta on uusi. Hyvä tunnelma on tekemiselle valtavasti tärkeämpää kuin täydellinen suunnitelma. Olen nähnyt tämän periaatteen hylkäämistä työurallani jo nyt aivan riittävästi.

Sorrumme usein siihen, että yritämme kehittää viestiämme kuuntelumme sijaan. Täydellistämme oman mielipiteemme muotoilun. Olemme nokkelia. Rationalisoimme. Toistamme omat perustelumme. Tuotamme hyvää ja hauskaa kuultavaa tai luettavaa. Käytämme muiden ilmaisua ponnahduslautana seuraavaan ulostuloomme. Uskon, että tätä tapahtuu palaverihuoneissa ympäri Suomen. Luulen, että tätä näkyy silloin tällöin myös sosiaalisessa mediasssa. Unohdamme vastaanoton täysin. Oikeastaan unohdamme keskustelukumppanimme.

Tämä ei ole keskustelu, vaan monta peräkkäistä yksinpuhelua.
Ei dialogia, vaan monologeja.
Toisen ohi puhumista.

Ei mikään ihme, että ihmiset kokevat hankalaksi osallistua tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joissa tietävät tämän vuoroyksinpuhelun taas toistuvan. Voisin käyttää erottelussani dialogin ja monologin käsitteitä ja pidänkin niistä, mutta olen päättänyt puhua pääasiassa keskustelun käsitteellä. Oikean keskustelun. Jonka vastakohtana on yksinpuhelunäytelmä. Vuoromonologin tapahtumisen tunnistaa muuten siitä, että kukaan ei opi tai muuta toimintaansa. Eikä tartu toimeen. Mitään ei seuraa. Melko yleinen palaveripalaute.

Käytämme myös muunlaista keskustelullista väkivaltaa. Neuvomme pyytämättä. Pakotamme omat käsitteemme ja määrittelymme muille. Keskeytämme. Saatamme tehdä tätä kysymyksillä, joiden terävää sarkasmia kuvittelemme aikaansaavaksi älykkyydeksi. Aikamme olisi paremmin käytetty esimerkiksi sen ihmettelemiseen, mitä kukin kiistellyillä käsitteillä itse tarkoittaa. Löytyisi nopeasti edes jokin yhteinen paikka, mistä ponnistaa. Keskustelua jatketaan tuloksellisesti ainoastaan sieltä, mistä yhteinen ymmärrys löytyy. Oli se kuinka pieni tahansa.

Pahinta, mitä teemme, on kuitenkin olettaa toinen ihminen tietynlaiseksi sen perusteella, mitä olemme etukäteen päättäneet hänen puheessaan kuulla. Tämä on hämmentävän ja harmittavan yleistä. Tästä ilmiöstä aloitankin ehdotuksissani parempaan keskusteluun. Jos toteutat jo useampia niistä, kerron mistä ehkä huomaat onnistuneesi.

Parantaakseni omaa keskustelutapaani totean, että tämä ei ole lista neuvoja. Ehdotan. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään minun mielipiteeni johdosta. Näin pitää tehdä ainoastaan, jos itsestä tuntuu hyvältä idealta. Ponnistan omasta ajattelustani ja myös omista huonoista tavoistani. Saat vaihtaa näkökulmat ja sanoitukset omiksesi ja olla eri mieltä joka kohdasta. Huomautan myös, että näistä vinkeistä ne, jotka koskevat omaa viestintääsi ulospäin, eivät takaa keskustelun onnistumista. Ne kuitenkin parantavat mahdollisuuksia.

  1. Oleta, että keskustelukumppanillasi on hyvät aikomukset. Hänellä nimittäin on. Kuuntele tällä oletuksella. Jos oletat ihmisen pahantahtoiseksi, yhteys katkeaa.
  2. Vältä tuomitsemista ja kritisointia. Vaurioittaa keskusteluyhteyttä, joskus lopullisesti. Kysy ymmärtääksesi ja kerro omasta lähtökohdastasi.
  3. Älä käytä keskustelutilaisuuttasi valittamiseen. Näin vahingoitat todennäköisesti itseäsi ja ryhmääsi. Kysy ennemmin itseltäsi, ”mitä itse voisin tehdä?”. Vituttaa vähemmän.
  4. Etsi, siedä ja hyväksy erimielisyyttä. Anna parempien ideoiden loukata. Tuohtua saa. Kunhan jälkeenpäin pohtii. Lue ärsyttäviä asioita lempeästi hyväksyen ja harkiten.
  5. Jätä väliin tilaisuutesi väittää keskustelukumppanistasi jotain. Älä puhu niinkuin tietäisit, millaisia muut ihmiset ovat. Voit kertoa, miltä itsestäsi tuntuu. Saattaa toimia paremmin.

Tässä on nyt viisi kohtaa, joilla päästäisiin eteenpäin. Yhdelläkin parantuisi. Listassa tosin on päällekkäisyyttä. Jos todella pystyt näin hyvähenkisen keskustelun käymiseen, käyt enemmän keskusteluja, joiden loputtua sinulla on parempi fiilis. Keskusteluja, jotka eivät saa sinua kihisemään kiukusta ja suuntaamaan huonoa käytöstä seuraavaan keskusteluun entistä huonommin lopputuloksin. Haluan kuitenkin vielä korostaa, että kuuntelun ja vastaanottamisen parantaminen lienee tehokkainta. Niin kuin kohdissa 1 ja 4 tehdään. Maailman paras, ajatelluin ja lempeinkin viesti tulee nimittäin aina jossain torjutuksi.

Olisi vielä paljon asioita, joita keskusteluun liittyen voisi ehdottaa. Listaa voisi jatkaa vaikkapa viiteentoista kohtaan. Vastahan tässä päästiin alkuun. Haluan kuitenkin lopettaa tähän ja ottaa puuttuvia näkökulmia esiin erilaisissa yhteyksissä tai omina aiheinaan. Valittaminen on käsite, joka vaatii tällaisen erityiskohtelun. Yksi asia, josta varmasti kirjoitan lähitulevaisuudessa on neuvojen antaminen. Senkin tekstin todellinen pointti tulee olemaan sama kuin tässä kirjoituksessa. Jääköön se vielä rivien väliin.

Ai niin. Mistä tiedät käyneesi hyviä keskusteluja? Kypsästi? Keskittyneesi vastaanottamiseen?
Arvaan, että osaat kertoa seuraavanlaisen tarinan:

Olit ennen jotain mieltä jostain, mutta nykyään olet eri mieltä kuin ennen. Ennen kuin muutit mielipidettäsi, sinua loukkasivat nykyisen mielipiteesi ärsyttävimmät puolustajat. Vastustit ajatusta, joka nykyään on sinulle perusteltu ja hyväksytty. Vaikka et sitä täysillä liputtaisikaan. Näin on tapahtunut sekä pienissä asioissa lyhyellä aikajänteellä että suuremmissa pidemmällä.

Siitähän sinä sen tiedät. Löytyikö tarinaa?
Yksi fiksuimmista asioista, mitä voimme tehdä, on muuttaa mielipiteitämme.
Oppia.

The greatest deception men suffer is from their own opinions. -Leonardo da Vinci

Keskustelulla on vaikeissa asioissa suuret mahdollisuudet tervehtyä erittäin hyväksi.

Keskustelun tarkoitus on rakentaa yhteyttä. Sen tarkoitus ei ole voittaa tai pakottaa omia näkemyksiä muille. Dialogissa syntyvä yhteys on tärkeämpää kuin se, mitä sillä yritetään saavuttaa. Keskustelun hyvä lopputulos on se, että kummatkin osapuolet kokevat saaneensaa lisää ymmärrystä toista kohtaan. Yhdessä rakennettu ymmärrys on omaa, yksinäistä järkeilyä parempaa.

Olen toiveikas sen suhteen, että saan työssäni ja arjessani kohdata tulevaisuudessa vielä parempaa ja kypsempää ajatustenvaihtoa. Onneksi kohtaan sitä paljon jo nyt.

Ensi kertaan.
Kiitos ajastasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s