Hyvä, juuri noin.

Työelämän kipukohdista puhuttaessa palautekulttuuri nousee usein esille. Olen keskustellut palautteenannosta tarpeeksi kyllästyäkseni koko aiheeseen, mutta en ole vielä kyllästynyt. Minulta löytyy edelleen kiinnostusta. En kuitenkaan halua tuhlata kenenkään aikaa hyvän palautteenannon perusperiaatteisiin, koska jokainen tätä lukeva osaa luetella ne aivan itse. Olen havainnut tämän aina kysyessäni asiaa. Uskon, että lähes jokainen työelämässä pidempään viihtynyt voi kirjoittaa taululle, miten haluaa itseään kohdeltavan. Hyvien periaatteiden löytäminen on itseasiassa helppoa. Tämän lisäksi puhumme eri toimialoilla usein aivan samoista asioista. Miksi ihmeessä jatkamme tätä keskustelua, eteenpäin pääsemättä?

Mielestäni se johtuu siitä, että emme ole vieläkään oivaltaneet positiivisen ja vahvistavan keskustelun todellista merkitystä. Luulen, että se on kaiken oppimisen edellytys.

Kolmekymmentäjotain –vuotiaat voivat tehdä havainnointiharjoituksen. Kun seuraavan kerran satutte lasten syntymäpäiville tai muuhun tapahtumaan, jossa muutaman vuoden ikäisiä ihmisiä vipeltää, pankaa merkille positiivisen palautteen määrä. Kohdistamme pieniin lapsiin jatkuvasti positiivista palautetta, säännönmukaisesti. Myös meille täysin tuntemattomiin lapsiin. Muunlaiselle puheelle ei ole edes tilaa. Tämä on oikeastaan jopa kaunista.

Missä vaiheessa lopetamme? Missä vaiheessa siirrymme arvostavasta puheesta arvioivaan?

Toki työelämässä meidän ei ole tarpeen puhua kanssaihmisille kuin lapsille. Tästä ei olekaan kysymys. Kysymys on siitä, mikä saa meidät toimimaan. Toiminta ja oppiminen vaatii vahvistusta ja positiivisuutta.

”Hyvä, juuri noin.”

Tämän kaltaiset lauseet ovat aivoillemme tärkeitä. Luomme uusia yhteyksiä onnistumisista. Jos todella haluamme kehittyä, tarvitsemme juuri tällaisia uusia, positiivisia yhteyksiä itsellemme. Yhteyksiä toimintamme ja todellisuutemme välille. Tällaisen eteenpäin vievän ja rakentavan ajattelun vastakohtana on kritisointi; se, mitä ja miten asioita ei pitäisi tehdä.

Kuinka usein se, että joku osoittaa sinulle toimintasi ongelmakohdan, on saanut sinut toimimaan innokkaasti ja kestävästi uudella tavalla?

Kuten viime vuoden lopettaneessa tekstissäni kirjoitin, negatiivisten asioiden esillä pitäminen vain vahvistaa niitä yhteyksiä, joista halutaan päästä eroon. Negatiivisten asioiden vellomisesta kehittyy ainoastaan tapa, ei ratkaisu. Ratkaisu on jotain aivan muuta. Ratkaisuun todennäköisemmin voisi johtaa positiivisten asioiden esilletuomisen tapa.

Olemme yleensä itse itsemme pahimpia kriitikkoja. Tiedän omasta puolestani tämän aivan liian hyvin. Kuinka usein epäilet itseäsi? Kuinka usein vahvistat ja kannustat itseäsi? Olen varma, että sinulla ja minulla näiden kysymysten vastauksien välillä vallitsee suuri epätasapaino. On huomionarvoista ymmärtää, että vain toinen ajattelutapa saa meidät toimimaan. Toinen estää toimintaamme ja itsemme toteuttamista. Kuinka usein päätät itse estää itseäsi? Tunnin päivässä vai enemmän? Kuulostaa hullulta, mutta näin me päätämme toimia valitessamme ajatuksiamme – joka päivä.

Positiivinen palaute tulee jatkossakin olemaan puheenaiheemme. Jotkut kyllästyvät siihen. Se on ikävää, koska positiivinen puhe on välttämätöntä aina, kun haluamme onnistua missä tahansa. Aina.

Koetko saavasi tarpeeksi vahvistusta toiminnallesi?
Jos et, niin pyydä positiivista palautetta.
Saatat yllättyä.

Ja tosiaan, sitten kun saat positiivisen kommentin asiasta, jossa tiedät onnistuneesi, sano: ”kiitos.”
Sekin välillä unohtuu. Se tarkoittaa toisen mielipiteen arvostamisen lisäksi myös sitä, että annoit itsellesi tunnustusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s