Onko kiire? Ei.

Nopeammin!

Hei kaikki tietotyöläiset, vai miksi me nykyään teitä sanommekaan vuonna 2014. Hei myös kaikki muut. Tänään kirjoitan yhdestä lempiaiheistani – ajankäytöstä. Se, mitä kirjoitan, saattaa vähän kismittää. Se ei haittaa. Haastaminen on miellyttävää.

Pohdi otsikkoa, ja ajattele omaa työtäsi tai arkeasi, tai niiden mahtavaa sekamelskaa. Mitä tapahtuisi, jos vastaisit tiedusteluihin kiireellisyydestäsi aina näin? Esimerkiksi: ”Ei minulla ole kiire”. Tai vielä haastavampi: ”Ei minulla ole koskaan kiire”. Miten sinuun suhtauduttaisiin?

Kiireettömän konnotaatio on hyödytön. Kaikki tärkeät, merkitykselliset ja aikaansaavat ihmiset ovat tietenkin vähän kiireisiä, eikö niin? En voisi olla tästä enempää eri mieltä. Tai sanotaanko niin, että pidän kiireen käsitteen viljelyä tehokkuuttamme ja hyvinvointiamme haittaavana. Uskon myös, että esitämme kiireisiä silloin tällöin. Teemme sillä hallaa vain itsellemme. Kiireettömänä esiintyminen on ainakin työelämässä varmasti haastavaa. Se saattaa jopa olla vaarallista.

Kiireestä puhuminen ja itsensä käsittäminen kiireisenä ei kuitenkaan tee meille muuta kuin vahinkoa. Kun sanomme kiire, olemme jo aloittaneet stressaamaan itseämme ja heikentämään tehokkuuttamme. Uskotko sinä todella, että käytävillä juoksemalla säästät työllesi yhtään sen enempää aikaa kuin kävelemällä kohtalaisen rauhallisesti? Minä en. Uskon, että puhumalla kiireellisyydestäsi ja juoksemalla joka paikkaan haittaat omaa ajatteluasi ja suoritat huonommin silloin, kun pääset juoksemiseltasi paikalle. Saat myös varsinaiset työtehtävät kestämään kauemmin. Kokeile seuraavan paniikkikohtauksen aikana hengittää ja kävellä. Miettiä ratkaisuja. Olet paljon pidemmällä sitten, kun pääset perille käsittelemään asioita.

Heti, kun kiireellisenä yrität hallita kahta asiaa samanaikaisesti, olet huonontanut työsuoritustasi suhteessa molempiin asioihin. Piste. Ellet satu olemaan niin sanottu ”super-tasker” (ilmeisesti n. 3 % osuus väestöstä). Kun yrität muistaa samanaikaisesti useampaa asiaa, ruokit kiireen kokemusta, omaa distressiäsi (eli kuluttavaa stressin muotoa) ja kuormitat työmuistiasi. Valtavan työmäärän kohdatessa sinua älä puhu kiireestä tai ajattele kaikkia mahdollisia asioita. Ota mantraksi esimerkiksi tämä:

”Yksi asia kerrallaan, loppuun asti.”

Ehdoton suosikkini, mitä ajankäyttöneuvoihin tulee. Huomaatteko muuten, että en puhu ajanhallinnasta? Teen sen täsmälleen siitä syystä, että hallinnan vastakohta on määritelmällisesti kontrollin katoaminen. Se on ajatus, jota työelämässä ei kannata kantaa edes takaraivossa. Aikaa käytetään ja se on tasa-arvoista, mutta kukaan ei hallitse aikaa. Puhutaan ajankäytöstä – tämä on ensimmäinen kielenkäytöllinen askel kiirekierteestä selviämiseen.

Kun teet (tai pyrit tekemään) yhden asian kerrallaan loppuun asti, huomaat, että asioihin kuluu yllättävän vähän aikaa. Tunnin aikavaraus muuttuukin 20 minuutin keskittyneeksi työksi. Keskeytyksiä toki tulee, mutta olennaista on yhteen asiaan keskittymisen pyrkimys. Älykkäästi ja luovuttamatta.

Jos haluat selvitä ajankäytöllisistä haasteistasi, on sinun ehkä muutettava ajattelu- ja puhetapojasi. Otetaan ensin pois ”hallinta”. Seuraavaksi on ”kiireen” vuoro. Voit olla ”varattu”, ”tehdä paljon” ja etenkin saada paljon aikaan. Mutta sinun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään kiireisenä saati kiireellä. Päädyt vain tekemään asioita useaan kertaan ja taistelemaan muistikapasiteettisi kanssa. Luovuta. Ala tehdä yhtä ainoata asiaa. Se on todellista tehokkuutta.

Hyväksi ajankäyttäjäksi tulemisessa on nähdäkseni yksi pakko: suunnittelun pakko. En usko, että maailmassa on yhtään aikaansaavaa ja hyvin aikaansa käyttävää henkilöä, joka ei suunnittelisi toimiaan etukäteen. Toki joillekin ajankäytön suunnittelee toinen henkilö. Eli suunnitteluresurssia tarvitaan enemmän kuin mihin itse pystytään. Tämä kertoo nähdäkseni asian tärkeydestä.

Käytä tulevan viikkosi suunnittelemiseen vaikkapa joka viikon viimeinen 20 minuuttia. Tai vaikka koko tunti. Tai jokaisen päivän viimeiset hetket ennen kotiinlähtöä. Kokeile, opi, löydä oma tapasi.

Pyri eroon kiireestä puhumisesta. Älä sano itseäsi kiireiseksi. Etsi muita tapoja ilmaista työtahtiasi – ja hymyile mennessäsi.

Yritä tehdä yksi asia kerrallaan loppuun asti.

Allekirjoittaneen työviikko muuttui tiistaina täysin – työmäärä seuraavalle kuukaudelle lisääntyi melkoisen merkittävästi. Omien töiden päälle tuli uusia. Stressi alkoi jo vaivata päässä, mutta huomasin pelastuneeni helposti.

Olin aiemmilla viikoilla ja jo ennen lomaa toukokuussa suunnitellut ja järjestellyt omat työni ja aikatauluni erittäin hyvin.

Valmiina on helppo olla.

5 comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s