Tasapainosta: keinulauta.

Olen ajatellut yhdistäväni henkilöstöjohtamiseen (ja johtamiseen yleisesti) sekä muihin kiinnostuksen kohteisiini liittyviä ajatuksia. En ole vielä päässyt siinä vauhtiin, mutta yritän tällä ja seuraavalla tekstillä sitä tehdä. Tämä teksti käsittelee tasapainoa ja epätasapainoa – tarkemmin sanoen muutosta.

Aika monella elämänalueella se, että asiat eivät toimi tai ongelmia aiheutuu, voidaan käsittää epätasapainona. Kaikkia maailman tai yksilön ongelmia ei ehkä voi käsittää tasapainon kautta, mutta useisiin se toimii. Dysfunktionaalisuus on epätasapainoa – harmonian puuttumista. Pyrimme usein korjaamaan asioita esittelemällä systeemiin tasapainoa. Epätasapainon korjaus on siirtyminen tasapainoiseen tilaan. Esimerkkinä voisi olla oman ruokavalion tai liikuntatottumuksien muuttaminen. Huonosta ruokavaliosta tehdään hyvä, ja liikuntaa lisätään niin, että kuulutaan siihen 33 %:iin suomalaisista työikäisistä, jotka liikkuvat terveyttä ylläpitävän minimimäärän. Shokeerasiko tuo luku muuten sinua? Minua ainakin se järkyttää.

Toinen esimerkki voisi olla organisaatio, jossa ei osata antaa palautetta. Kiitoksia ei osata ottaa vastaan ja ne vaivaannuttavat. Ongelmia, virheitä ja vastuunpuutetta peitellään, vähätellään ja ei uskalleta ottaa esille. Positiivinen ja negatiivinen palaute aiheuttaa negatiivisia seurauksia. Kateellisuus, turhautuminen ja kyräily vallitsevat. Oletko muuten tällaisessa organisaatiossa? Muista että olet vastuussa. Ongelmaan pureudutaan puhumalla palautteenannon tärkeydestä muutamassa seminaarissa ja sitä painotetaan esimiehille ja kerran työntekijöillekin. Tämä on yleinen tapa suhtautua havaittuun ongelmaan. Esimerkkiorganisaatio ei muuten välttämättä edes pysty havaitsemaan ongelmaa – palautteettomuuden tilassaan. Miettikää, millainen organisaatio (millaisin reunaehdoin / missä vallinneessa tilanteessa) voi joutua tähän pisteeseen. Minulla on tietenkin tähän vastaus, mutta enpäs kerro tähän kohtaan. HR-ihmiset, holla at me.

Nyt seuraa pointti.

Näissä esimerkeissä ongelmia yritetään korjata esittelemällä tasapainoa epätasapainoiseen systeemiin. Epätasapaino on lihavuus / palautekyvytön organisaatio.

Tämä ei ole optimaalinen tapa onnistua.

Epätasapainoa tulee korjata esittelemällä systeemiin hetkeksi vastakkaista epätasapainoa.

Tasapainotilanteeseen päästään järkyttämällä tasapainoa vastakkaiseen suuntaan. Tämä on täsmälleen se syy, minkä takia elämäntapamuutoksiin / laihduttamiseen halutaan usein se ”tehostartti”, joka voi olla esimerkiksi paasto. Totuus on, että jos sinun on pakko muuttaa elämäntapojasi, niin sen on oltava systeemiä järkyttävää. Uskon itse tähän. Toki kaikella on reunaehtoja ja epäonnistumiset ovat sallittuja. En suosittele myöskään nääntymistä elämäntapamuutoksena. Useinhan ihmiset palaavat sen jälkeen vanhoihin tapoihinsa eivätkä tasapainoon. Esimerkki: jos henkilö painaa 140 kiloa ja hän lukee Patrik Borgin kirjan ja lisää hiukan kävelyä ja vihanneksia sekä rajoittaa jokapäiväisen jäätelöannoksensa vain kahteen desilitraan, niin se on minusta sama kuin keinulautaa yritettäisiin kääntää tasapainoon niin, että joku menee lähelle keskikohtaa seisoskelemaan. Hiukan tapahtuu muutosta, mutta tasapainoon ei päästä. En vinoile esimerkissä kenellekään, ja siinäkin henkilö tulisi terveemmäksi. Totuus on kuitenkin se, että Atkinsin Induction – vaiheessa (aloituksessa) on, Dan Johnin sanoin, hitunen nerokkuutta. Se on henkilön huonoihin elintapoihin kohdistuvaa väkivaltaa. Siitä on helpompi palata tasapainoon. Kuinka moni tupakoitsija onnistuu vähän kerrallaan lopettamalla? Kuka käyttää elintapoihin kohdistuvaa väkivaltaa heittämällä tupakat menemään ja tekemällä siitä täydellisen demonin, vaikkapa lopetuslääkkeiden avustuksella? Edellinenkin toki voi onnistua.

Epätasapainoisia ja dysfunktionaalisia toimintoja ei voida korjata kertomalla miten homman pitäisi mennä. Vaan siirtämällä tasapainopiste hetkeksi aivan toisaalle. Palaute-esimerkissä organisaation täytyisi jauhaa palautteesta vuosia jatkuvasti, siirtää se joka ikiseen toimintamalliin ja harjoitella käytännön vuorovaikutusta niin kauan, että kaikki alkaisivat olla kyllästyneitä ja vasta sitten pitää palaute oman toimintansa tasapainoisena elementtinä. Alussa jopa kahvin keittämisestä pitäisi antaa positiivista palautetta joka hemmetin kahvitauolla, kiittää kaikkia kaikesta ja tervehtiä joka näkemisellä, niin kauan, että palautteesta alkaa melkein jo tulla triviaalia. Palautteen tulisi kuitenkin olla totuudenmukaista. Jokaisen tulisi sietää kritiikkiä ja kiitoksia päivittäin – ja aiheesta. Näin rakennetaan huonot tavat pohjimmiltaan uusiksi. Jos yleisurheilija ei osaa oikeaa ja turvallista kyykyn liikemallia… seuraava puoli vuotta tehdäänkin sitten sitä vahvistavia harjoitteita aina ja kaikkialla, jotenkin osana päivän harjoitusta. Asia alkaa korjaantua.

Näin saadaan aikaan muutosta. Muutos on pohjimmiltaan epätasapainotilaan menemistä.

… ja ai niin, epämukavuustilaan menemistä. Tämän kliseen kaikki tietävätkin. Useimmat kliseet ovat, niin hauskaa kuin se onkin, totta. Nämä asiat – epätasapaino, epämukavuus – ovat nähdäkseni lähes samoja puolia muutosta ajavissa voimissa. Organisaation kulttuuri, henkilön elintavat ja terveys ja yleisurheilijan tekniikkavirheet korjautuvat samalla tavalla. Epätasapainossa vietetty aika voi vaihdella.

Laitetaan siis ne asiat epätasapainoon!

Katsotaan sitä harmoniaa sitten myöhemmin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s