Ensimmäinen kerta.

Tänään ensimmäistä kertaa elämässäni kieltäydyin mahdollisuudesta saada töitä.

En olisi vielä joku aika sitten uskonut, että teen näin. Olen ajatellut, että aina kannattaa edes käydä haastattelussa, luomassa kontakteja ja hakemassa harjoitusta. Mutta kun mahdollisuus saada työ tuli todelliseksi ja tuijotti näytöltä, päässäni oli vain yksi ajatus, ja se oli kypsynyt jo kuukausia.

”En halua tätä työtä.”

Keräsin itseni ja kävin keskustelun tärkeän ihmisen kanssa, joka osaa aina kiteyttää minulle oman tilanteeni. Päätin, että jättäydyn pois koko hakuprosessista. Soitin rekrytointia järjestävälle taholle ja kerroin, että jättäydyn pois – kerroin myös erittäin rehellisesti, miksi. Tämän jälkeen kävin kertomassa tämän hetkiselle esimiehelleni, mitä tapahtui, miksi tein mitä tein ja mitä aion tulevaisuudessa tehdä. Pelaan avoimin kortein. Se on minusta rehellistä ja oikein.

Kun olin tehnyt tämän, aloin nauraa. Tunsin, että hallitsen omaa elämääni ehkä paremmin kuin koskaan. En ole henkilö, joka ajautuu asioihin.

Nyt tiedän, mihin aion urallani pyrkiä ja miksi.
Tämä ei ole pieni oivallus, vaan haastava ja pelottava oivallus.
Luovuin mahdollisuudesta saada työ myös toisesta syystä: se ei pelottanut minua yhtään.

Todellinen tavoite haastaa ja pelottaa.

Suositukseni kaikille: pohtikaa rehellisesti, mitä haluatte ajallanne tehdä.
Kun keksitte sen, jahdatkaa sitä. Loppuun asti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s