Miksi juokset?

2015 disclaimer: Vanha teksti, joka sisältää kärjistyksiä ja tarpeetonta vouhotusta. Pahoittelen. Uskon edelleen, että kuntoaan parantavalle lähes liikkumattomalle toimistotyöntekijälle voima-/lihaskuntoharjoittelu on ensisijaista, pitkäkestoinen aerobinen liikunta toissijaista. Siitä saa olla vapaasti eri mieltä.


Summaan nyt jokaisen omaa kuntoaan koko elämänsä laiminlyöneen sisätyön tekijän ajatuksen neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä;

”Juoksen maratonin.”

Kuinka usein olet kohdannut ihmisen, joka on päättänyt alkaa (nimenomaan alkaa) pitää huolta kunnostaan ja valinnut aseekseen maratonin juoksemisen tapahtumassa X? Ainakin yhden kerran. Pitkän matkan juoksu on se juttu. Minusta se on ollut jo jonkin aikaa työikäisen suomalaisen kuntoilutrendinä. On muitakin, uudempia ja toki hienompia, mutta minulla on kana kynittävänä ainoastaan tämän trendin kanssa, ainakin tällä kertaa.

Arvostan kovia maratoonareita ja ultrajuoksijoita. Hurjaa jengiä. Mutta minun täytyy kysyä nyt jokaiselta maratonille treenaamisen tänä syksynä aloittaneelta: Miksi juokset?

Väitteeni; vähän liikuntaa harrastaneen (ja paljonkin liikuntaa harrastaneen) paras valinta oman ”kunnon” kohottamiseen tai terveelliseen elämäntapaan EI ole maraton eikä pitkän matkan juokseminen. Eikä triathlon. Tämän toki voi tehdä ja siinä voi onnistua. En vähättele kenenkään saavutuksia.

Katsotaan millainen saavutus on tarina nimeltä maraton. Maratonin alkuperätarinassa sen ensimmäinen juoksija kuoli välittömästi sen juostuaan. Terveyttä edistävä laji? Hänet valittiin juoksemaan se, koska hän oli käyttökelvottomin itse taistelussa, jonka etenemisestä hän lähti ilmoittamaan. Hmm. Tässäkö meille kuntoiluidoli? Hieno marttyyri toki.

Maraton on olympialaji, oikeutetusti. Tässä kuva tämän hetkisestä maratonin hallitsevasta olympiavoittajasta ja maailmanmestarista, Stephen Kiprotichista. Stephen Kiprotich on 24-vuotias ja 56-kiloinen. Otetaan kaveriksi toinen olympiavoittaja. Usain Bolt, 100 m. 27-vuotias, 86 kg. Huomaa etenkin ikä. Näyttääkö Kiprotich Boltia neljä vuotta nuoremmalta? Katso joskus heitto- ja hyppylajien edustajia yleisurheilukisoissa ja arvaa heidän ikänsä. Erehdyt todennäköisesti väittämään heitä nuoremmaksi. Kestävyysjuoksijoiden kohdalla asia on päinvastoin.

Jos olet mies, kysyn sinulta: kumman fysiikan haluaisit urheilemalla saavuttaa? Miksi ajattelet, että sinulle on hyödyllisempää olla huono Stephenin lajissa kuin olla huono Usainin lajissa? Kumman lajin harjoittelu kehittää sinua haluamaasi suuntaan?

Jos olet nainen, niin argumenttini on Shelley-Ann Fraser-Pryce. Keskustelu ohi. Harrasta sitä lajia, minkä harrastajat näyttävät sinusta hyviltä. Simppeliä! Älä pelkää.

Ylipäätään: miksi pitkän matkan juoksussa saa olla huono ja siitä kiitetään, mutta yksikään huvikseen kuntoliikkuva ei harjoittele 100 metrin juoksua? Minä en tiedä. Jos asia olisi toisinpäin, meillä olisi parempikuntoista jengiä pitkin Suomen toimistoja.

Ihminen on luotu juoksemaan kovaa lyhyen matkaa. Katsomalla hiukan lihasten jakautumista kehossa tämä on helppo ymmärtää. Etu- ja takareidet sekä etenkin gluteus maximus, tuttavallisemmin perse, ovat täydellisiä sprintteihin. Niitä ei ole tehty neljän tunnin kantapäähölkkään asfaltilla. Ihan oikeasti. Se KUTSUU luokseen vammoja. Toki itsensä voi rikkoa myös pikajuoksussa, tottakai.

Suosittelen lukemaan tämän Martin Rooneyn artikkelin.

Haluaisin toistaa jokaisen asian tuossa artikkelissa, mutta valitsen muutaman (jotkut jo olinkin lainannut). Rooneyllä on mielenkiintoinen teoria. Paleodieetissä ja nykykeskustelussakin puhutaan optimaalisista kalorinlähteistä ja ruoista, joihin ihminen on ajan saatossa tottunut. Alettaisiinko seuraavaksi puhua optimaalisista tavoista liikkua? Eli ajan saatossa muodostuneista, parhaista tavoista kuluttaa kaloreita. Rooney kutsuu tätä näppärästi ilmaisulla ”the paleo exercise”. Pikajuoksu on vastaus.

Älä hölkkää. Juokse mäkiä. Juokse tasaisella kovaa.
Sillä jos haluat juosta kovempaa, sinun täytyy tehdä kaksi asiaa:
1. Vähentää kehossa olevaa rasvaa.
2. Kasvattaa voimatasojasi.

Ja siinä onkin kaikki, mitä kuntoliikkuja oikeasti haluaa. Siihen tarvitaan toki myös tekniikkaa. Lisäksi tarvitaan liikkuvuutta, joka on sanavarastossani voimasta täysin erottamaton asia.

Voimasta ja liikkuvuudesta kirjoitan vielä paljon. Niissä on kyse elämänlaadun parantamisesta.

Pohdi. Miksi juokset?
Jos juokset kuntoa, pienempää painoa tai parempaa ulkonöäköä ja terveyttä varten, niin JUOKSE SPRINTTEJÄ. Nopeasti, lyhyen matkaa, vähän kerrallaan mutta usein. Lopeta se gps-antureiden kanssa kikkailu, compeed-laastarit, tuntien stressihormonikylvyt, polvien jääpussit ja reggae-pampulat. Et kadu.

8 comments

  1. ”Harrasta sitä lajia, minkä harrastajat näyttävät sinusta hyviltä.” Asia ei ole noin yksiselkoinen: Kaikki ihmiset ei liiku vain ulkonäön takia!

    Jos yhtään katselet yli kolmekymppisiä kestävyys- j apikajuokisjoita, niin kyllä kestävyysjuoksijat nuoremmilta näyttävät ainakin minun mielestäni. Näiden sinun esimerkkiesi välillä en tosin näe iän osalta merkittäviä eroja.

    ”Ihminen on luotu juoksemaan kovaa lyhyen matkaa. Katsomalla hiukan lihasten jakautumista kehossa tämä on helppo ymmärtää”
    Olemme yksilöllisiä. Moni ihminen liikkuu sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Harvoin urheilulaji valitaan oman kehonrakenteen mukaan jos laji ei ole oikeasti mieltä kohottava. Myös urheilulaji muokkaa vartaloa, niin kuin varmasti ymmärrät.

    ”Älä hölkkää. Juokse mäkiä. Juokse tasaisella kovaa.” AIna ei voi juosta kovaa. Tällöin rikkoo vain paikkansa. Mäissä vielä helpommin.

    Oletko ajatellut, että kestävyysliikunnasta voisi ola enemmän hyötyä sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnassa??

    Mutta juoksu on hieno asia. Kukin tekee sen tavallaan. 🙂

    Tykkää

    1. Hei Andi,

      ja kiitos kommentistasi.
      Olet oikeassa. Se todellinen ohje kuuluu: ”Harrasta sellaista liikuntaa, mikä sinusta tuntuu hyvältä”. Tämä liikunnan jatkuvuuden takia.
      Lisäisin vielä, että sitä tulisi pystyä tekemään ilman jatkuvia kipuja. Epämukavuutta ja rasitusta toki pitää olla reilusti 😉

      Jos sitä tehdään ulkonäön takia, olen toki sitä mieltä, että ”success leaves clues”, eli kannattaa seurata niiden harjoittelua, jota hyvännäköisinä pitää. Lajin valinta on myös tällöin subjektiivinen ratkaisu.

      Mielestäni hyppy- ja juoksulajien harrastajat ovat nuorekkaamman oloisia kuin kestävyyslajien harrastajat.
      Mutta tämä on mielipiteeni, ja ”jonkun oloinen” on ihan subjektiivinen kokemus. Ymmärrän jos muilla on erilaisia kantoja.

      Viimeiseen kysymykseesi:
      Kyllä, olen ajatellut – ja myös toteuttanut kestävyysliikuntaa sen takia. Tiedän myös sen, että myös erittäin monet muut liikuntalajit ja harjoittelutavat saavat aikaan sydän- ja verenkiertoelimistön kannalta suotuisia muutoksia. Ja uskoakseni riittävissä määrin terveydelle. Liittyen:
      http://www.forbes.com/sites/juliewilcox/2012/05/31/health-benefits-weightlifting/

      Itse uskon, että vastusharjoittelun (voimaharjoittelun) tulisi olla suurelle osalle populaatiota ensisijaista – kuten mm. Jan Sundell. Kestävyyttä ei kuitenkaan voi unohtaa. Kyllä minäkin satunnaisesti käyn hölkkäämässä ne kympin ja viidentoista kilometrin lenkit, koska se on välillä ihan kivaa. Uskon, että siinä kunnossa pitää olla.

      Voimaharjoittelua harrastavat hyötyvät kestävyysharjoittelusta – ja päinvastoin.

      Muistakaa, että en ole liikuntatieteilijä 🙂 Lukekaa niitä muitakin tekstejä 😉

      Tykkää

  2. ”Ihminen on luotu juoksemaan kovaa lyhyen matkaa”, pikemminkin päinvastoin. Ihminen häviää nopeudessa lähes mille tahansa nelijalkaiselle, jos savannilla olisi pitänyt saada ruokaa juoksemalla jokin eläin kiinni lyhyellä matkalla, niin huonosti olisi käynyt. Mutta ihmisellä on kyky juosta pitkiä etäisyyksiä kohtalaista vauhtia ja tämä yhdistettynä kykyyn hikoilla ihon kautta on mahdollistanut saalistamisen väsytystaktiikalla.

    Siinä olet oikeassa, että nopeus- ja voimaharjoitelu tekisi hyvää kaikille juoksijoille matkan pituudesta riippumatta, mutta pienempi paino, parempi kunto ja ulkonäkö sprinttien avulla kuulostaa ihan tv-shopin mainokselta.

    Tykkää

    1. Hei Sata Paria,

      ja kiitos kommentista. Pahoittelen myöhästynyttä vastausta.
      Oletan, että ”päinvastoin” ei tarkoita sinulle ”hitaasti ja mahdollisimman kauan”.

      Esittämäsi argumentti on minulle tuttu, ja pidän siitä tiettyyn mittaan saakka. Olet aivan oikeassa – saalistaville eläimille emme olisi pärjänneet nopeudessa mitenkään. Ihminen on selviytynyt savanneilla aivan muilla keinoin kuin nopeudellaan. Ja muilla keinoin kuin fyysisyydellään yksin. Uskottavimpaan kuulemaani selitykseen liittyy olennaisesti kommunikaation muuttuminen, mutta kysymys on varmasti sopeutuvuudesta hyvin monella mittarilla. Näistä nopeus, voima ja kestävyys ovat vain muutamia.

      Mitä tulee mainitsemaasi saalistamiseen, niin olen käsittänyt, että saaliiden perässä juostiin jopa 70 km:n matkoja. Tämän jälkeen raahattiin vielä eläin saman matkaa takaisin – ainakin joiltain osin. Tämä on mielestäni voimannäytteenä upea sen lisäksi, että se vaatii todella kovaa kestävyyttä. Mutta: tähän sisältyy yksi ehto – saaliseläimen vauhtiin täytyy lähtökohtaisesti pystyä. Hölkkääminen ei mielestäni heijasta tätä.

      Tarkennan argumenttiani tämän suhteen seuraavasti: sillä, että toimstotyötä tekevä ihminen pystyy hölkkäämään asfaltilla 42 km 400 m viiteen tuntiin, ei välttämättä ole mitään tekemistä savannilla selviytymisen kanssa. Kun sanon ”juokse nopeammin ja lyhyemmän matkaa”, tarkoitan toki sprinttejä. Nopeammin tarkoittaa kuitenkin ajattelussani ”jotain muuta kuin hölkkäilyä”. En usko, että ihminen on tehty hölkkäämään. Kun katson 5000 m:n kisaa olympialaisissa tai muissa arvokisoissa, se näyttää sellaiselta liikkumiselta, mihin ihmisellä on hyvät edellytykset. Ajattelen näin kuitenkin myös useista heitto- ja hyppylajeista. Ihmisen ”luotu” kyky näyttääkin olevan pärjätä kohtalaisesti monella osa-alueella ja sieltä tullaankin varmaan ajatuksiin siitä, miksi ihmisellä on mennyt evoluutiossa ”melko” hyvin.

      En kuitenkaan leiki enempää ajatuksilla siitä, mihin ihminen on ”luotu”, koska ihminen on tietenkin kehittynyt johonkin ja kehittyy edelleen.
      En myöskään ole antropologi, enkä pysty tuomaan tähän keskusteluun mitään lisää.

      Tarjoilen aiheeseen eri tavoin liittyen ihan pikaisesti muutamia artikkeleja:
      http://www.telegraph.co.uk/health/healthnews/8429518/Sprints-better-than-marathon-for-heart-health.html
      http://www.poliquingroup.com/ArticlesMultimedia/Articles/Article/989/Eight_Reasons_Everyone_Should_Do_Sprints.aspx
      http://www.runnersworld.com/health/older-sprinters-bones-healthier-than-older-distance-runners
      http://www.theglobeandmail.com/life/health-and-fitness/fitness/sprinting-is-better-in-the-long-run/article17329544/

      Tiedän, että asioilla on monta puolta. Toivoisin, että meikäläisen lyhyttä tekstinpätkää lukevat olisivat tietoisia siitä datasta, joka ehdottaa peruspopulaatiossa sprinttien olevan ehkä hölkkäämistä parempi ratkaisu monella mittarilla. Siis tietenkin vain jos siihen on fyysiset edellytykset. Valitettavan suurella osalla ei ole, vaikka mielestäni pitäisi olla. Iso osa voi myös hankkia ne edellytykset takaisin.

      En linkannut sellaisia tekstejä, joissa hölkkäilyä pidetään vaarallisena, tuhoavana ja joissa siihen suhtaudutaan jo lähestulkoon vihamielisesti ja kovin argumentein. Niitä voi etsiä vaikka tuolta t-nation.comin syvyyksistä.
      Itse en tietenkään allekirjoita tällaisia radikaaleimpia näkemyksiä ja silloin tällöin myös hölkkäilen.

      ”Pienempi paino, parempi kunto ja ulkonäkö sprinttien avulla” kannattaa laittaa googleen englanninkielisessä muodossaan.
      Monet tahot myyvät tätä ajatusta täysin ilmaiseksi. Väitteelle löytyy myös reilusti puoltavia näkemyksiä.
      Minusta näistä on hyvä olla tietoinen.

      Tykkää

      1. Harvoinhan nämä asiat ovat mustavalkoisia. Itse tartuin kirjoituksessasi (ja liittämässäsi linkissä) enemmän kärjistyksiin ja tietynlaiseen yksioikoisuuteen. Kirjoituksesta (viittaan tässä enemmän T Nationiin) tulee mieleen paljasjalkajuoksun fundamentalistit, joiden mielestä koko länsimainen rappio johtuu tuetuista lenkkareista ja paljasjalkajuoksu on ainoa oikea tapa juosta ja kaikki muu on väärin. (Itse juoksen osan lenkeistä barefooteilla koska niillä on yksinkertaisesti hauska juosta).

        Tottakai jokaisen juoksijan (matkan pituudesta riippumatta) pitäisi treenata mahdollisimman monipuolisesti päästäkseen parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan. Mutta eihän nyt pikajuoksu ole ainoa tapa päästä hyvään kuntoon, vähän kärjistäen voisin tehdä samanlaisen artikkelin ja todistaa kuinka murtomaahiihto on ainoa oikea kuntoilumuoto.

        Itse uskon harjoittelussa monipuolisuuteen ja välillä onnistun siinä paremmin ja välillä huonommin. On totta että kroppa saa vaurioita pitkänmatkanjuoksuissa, mutta se myös palautuu niistä ja on sitä myöten entistä paremmin valmistautunut vastaaviin koitoksiin.

        Ihmisiä motivoivat eri asiat liikkumaan. On täysin ymmärrettävää että on hienompi kertoa duunipaikan kahvihuoneessa juosseensa maratonin 5 tuntiin kuin 100m 12 sekuntiin. Juoksusta ymmärtämättömälle nämä ajat eivät kerro mitään, kaikkihan nyt 100 m jaksaa juosta ja maratonin läpipääseminen vaatii yliluonnollisia voimia ja järjetöntä treenaamista.

        Mutta osalle riittää raitis ilma, toisille se on omien rajojen testaamista. Mielestäni on pääasia että liikkuu ja nauttii siitä, se on aina parempi vaihtoehto sohvalla makaamiselle.

        Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi, miksi juokset, niin yksinkertainen vastaus on, että pidän siitä. Juoksu erinomaista vastapainoa sisätyölle ja nautin ulkona liikkumisesta lähes säässä kuin säässä. Juoksua voi harrastaa ajasta ja paikasta riippumatta, se tarjoaa haasteita niin nopeuden kun matkan pituuden suhteen. Hyvä kunto ja jaksaminen tulee sivutuotteena, ulkonäön suhteen ei ole juuri mitään tehtävissä, joten parempi vaan nauttia em. asioista.

        Tykkää

      2. Kiitos tästä kommentista.

        Voisin allekirjoittaa sen lähes kokonaisuudessaan, joten en tartu enää niihin yksityiskohtiin, joista vääntöä ehkä voisi vielä jatkaa.
        Se ei ole hedelmällistä.

        Olet erittäin lähellä omaa pointtiani kirjoittaessasi kahvihuoneessa kerrottavista asioista. Asia on juuri näin – huolimatta siitä, että 12 sekuntin satanen on suurimmalle osalle ihmisistä käytännössä mahdoton saavuttaa.

        Myönnän samalla, että tämä (vuosi sitten) kirjoitettu teksti on tarpeettoman provokatiivinen suhteessa siihen pointtiin, minkä halusin esittää.
        Pahoittelen tätä. Tekstiin on oikeastaan todella helppo tarttua, enkä ihmettele yhtään saatuja kommentteja 🙂

        Yhden mielipiteeni takana kuitenkin seison, vaikka se on itseasiassa tämän vanhan tekstin sivusta.
        ”Jotain tartteis tehdä” – henkilöille sopivin ratkaisu kuntoilun aloittamiseen ei mielestäni ole maraton-harjoittelun aloittaminen, eikä 15 km:n hölkät. Toimintakyvyn ja kehonkoostumuksen parantuminen saavutetaan mielestäni tehokkaammin aivan muilla keinoin.

        Kiitos Sata Paria hyvistä kommenteistasi.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s