Positiivisuudesta.

Kriittisyys ajatellaan usein älykkyydeksi. Musta on viime aikoina alkanut tuntua siltä, että se on paljon useammin älykkyyden näyttelemistä kuin älykkyyttä. Kriittisyyttä ja esteiden tunnistamista tarvitaan, mutta on hyvä tehdä eroa sellaiseen kriittisyyteen, joka latistaa luovuutta. Itse yritän assosioida positiivisuuden älykkyyteen. Se on vaikeaa. Saatamme pitää positiivista ihmistä ennemmin vähän ”hömppänä” tms. Positiivisuus on helpompi assosioida ymmärtämättömyyteen elämän realiteeteista.

Mutta sanotaan vielä uudestaan. Älykäs = ratkaisukeskeinen = positiviinen = aikaansaava.
Tällä aivopesen itseäni hiljalleen.

Tähän liittyen törmäsin tänään mahtavaan ajatukseen.
”Cynics do not contribute, skeptics do not create, doubters do not achieve.”
Ajatuksen alkuperäistä esittäjää en arvaile, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Olen jo aiemmin ajatellut, että kyynikkona oleminen on liian helppoa. Kyynikkona oleminen ei vaadi juuri mitään. Esteitä on helppoa löytää, jos ymmärtää maailmaa edes auttavasti. Kyynikkoa on vaikea arvostaa ainakaan kyynisyyden takia. ”Ai että, kun sä olet niin hyvä löytämään ongelmia kaikesta, sun kanssa on tosi mukava työskennellä.” Kyynikoille ja epäilijöille on kuitenkin myös työelämässä paikkoja, joissa menestyä. Ihan oikeasti. Ja kuten sanottu, kritiikki on tarpeellista. Mutta.

Pelkään, että olen itse alkanut käsittelemään asioita ensin negaation kautta, kuten näin:
”-Hei, voisiko tämän* tehdä?
-No joooh… mut pitää vähän kattoo sitä ja tätä… (Lisää hankalia asioita tähän kohtaan, valittava ja raskas äänenpaino)”

* = ihan mikä tahansa asia, mikä vaatii aikaani ja vaivaani

Tässä minun pitää vahtia itseäni herkeämättä. Miksei samantien toteaisi, että kyllä tämän voi toteuttaa, vaikka heti? Onneksi se välillä onnistuu. Olen perinyt hiukan liian negatiivisen, mielestäni väärän tavan suhtautua tämänhetkisessä työkulttuurissa ja taistelen sitä vastaan päivittäin.

Neuvoni? Pidä huoli siitä, että ajattelet ensin mahdollisuuksia, myöhemmin hidasteita, ja koko ajan ratkaisuja. Se kehittää ajattelua valtavasti enemmän kuin ongelmien poiminen kaikkien nähtäville kädest puuskassa.

Palaan varmasti aiheeseen vielä, mutta tämä riittäköön tällä erää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s