Voisitko keskittyä töihisi kuin lintuja ikkunasta seuraava kissa?

Sain hiljattain oivalluksen, joka on auttanut minua työhön keskittymisen suhteen. Haluan jakaa sen kanssasi. Palaan kissaan hiukan myöhemmin.

Luulen, että monien muiden lailla sinäkin koet keskittymisvaikeuksia työssä. Työn keskeytymisestä tehdyt tutkimukset kertovat karusti, kuinka usein keskittymisemme herpaantuu. Voi olla, että keskittymisreserviämme ei lasketa aina edes minuuteissa. 

Keskeytyminen on tiettyyn pisteeseen asti fakta, joka meidän tulee hyväksyä. Kyllä, työ keskeytyy jatkuvasti. On epärealistista odottaa, että näin ei tapahtuisi. Toki häiriöitä tulee rajoittaa käytännön toimin.

Uskon, että vain yksi taito on olennainen suhteessa häiriöihin: Keskittymisen palauttaminen.

Ajattelen, että keskittymisen säilyttäminen ei ole tavoiteltava taito, mutta sen takaisin palauttaminen on. Tätä ajatusta voi kukin kypsytellä itsekseen. Hyvät harjoittelutavat aukeavat nopeasti - niihin viitataan usein meditaation käsitteellä. 

Mutta mikä säätelee keskittymistä?
Miksi ihmeessä keskitymme joskus hyvin?

Opintojeni aikana minulle olisi ollut hyödyllistä pohtia tätä kysymystä, kirjan päälle nukahtamisen sijaan. Olisin ehkäpä säästänyt joitain satoja tunteja. Valitettavasti hyvät oivallukset vaativat enemmän aikaa kypsyäkseen.

Minun olisi tullut pohtia enemmän havainnoinnin kohdistamista. Aivomme ymmärtävät parhaiten sitä, mitä päätämme havainnoida. Muihin asioihin niiden kapasiteetti ei tahdo riittää.

Todellisuutemme on havainnointia ennalta valitulla tavalla.
Se, mitä havainnoidaan, vaatii keskittymistä.

Alun kysymys kuvaa minulle täydellistä keskittymistä. Täydellisen keskittymisen kuvaksi on mielessäni muodostunut kissa, joka herkeämättä seuraa ikkunasta puussa liikkuvia lintuja. Mikä saa kissan keskittymään täysin intensiivisesti?

Kiinnostus.
Keskittyminen seuraa kiinnostusta.
Kiinnostusta ei voi pakottaa, joten keskittymistäkään ei voi pakottaa.

Juuri tämä minun olisi tullut tajuta nuorempana. Se olisi helpottanut oppimista. Olisin voinut ennakkoon etsiä kiinnostavuutta, yrittämättä pakottaa keskittymistä. En osaa sanoa, olisiko tämä toiminut, mutta epäilen niin.

Jos sinun on vaikea keskittyä työhösi, pohdi seuraavaa:
Onko kiinnostuksesi työtä kohtaan kadonnut?

Jos olisin löytänyt useammasta opiskelua varten luetusta kirjasta sen, mikä minua siinä kiinnostaa, olisin oppinut valtavasti enemmän.

Oivallus on tässä: voimme löytää lähes kaikesta jotain itseämme kiinnostavaa. Kun keskitymme työssä enemmän siihen, mikä meitä kiinnostaa, opimme enemmän. Itse suoritus sujuu sen jälkeen helpommin. 

Olen kuullut HR-alan ammattilaisilta usein sen, miten rutiinityöt rasittavat heitä. Haluan itsekin toimia enemmän asiantuntijana kuin byrokraattina, joten samaistun tähän.

Totuus on kuitenkin, että ns. rutiinityöt tietysti kuuluvat valtaosaan työnkuvista. Haastankin siis itseni ja muut kiinnostumaan kaikista eteen tulevista tehtävistä. Kiinnostavuuden etsiminen on jo sinänsä inspiroivaa. Tavallaan etsimme kiinnostavaa koko ajan, mutta mielestäni voisimme olla tästä tietoisempia.

(Edit: 2017 löysin rutiinitöihin itselleni sopivan vastauksen: määrittelin ne taidoiksi) 

Usein suljemme korvamme, kun luulemme jotain, jonka jo "tiedämme". Tai ehkä kuulemme jotain, mikä ei varsinaisesti koske meitä. Kyllästymme ja alamme miettiä muita (kiinnostavampia) asioita. Emme nauti.

Mitä tällä kuuntelemisen lopettamisella saavutetaan? Voisimmeko tämän sijaan keskittyä etsimään jotain uutta ja kiinnostavaa? Oppisimmeko enemmän? Nauttisimmeko enemmän?

Kiinnostuminen on nautinnollista.
Kiinnostu jatkossa myös vanhoista jutuista.
Se on tuntuu hyvältä.

Tiedättekö, minkä sanan kuulen, kun puhun työstä kiinnostumisesta? 
Flow.

terv.
Kalle

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista. 

(Teos, josta syntyi oivallus tähän tekstiin:
Timothy Gallwey - Inner Game of Work)