Vaatiiko muutos parempaan sitä, että pyrimme tasapainoon?

Mitä, jos se vaatiikin hetkellistä epätasapainoa?

Monella elämänalueella käsitämme ongelmat epätasapainona. Ongelmat ovat tasapainon tai harmonian puuttumista. Tässä tilanteessa pyrimme korjaamaan asioita hakemalla tasapainoa. Epätasapainon korjauksena pyrimme tasapainoiseen tilaan. Esimerkiksi sopii vaikkapa liikuntatottumusten muuttaminen. Muutos voi olla se, että liikuntaa lisätään niin, että päästään siihen kolmannekseen suomalaisista työikäisistä, jotka liikkuvat terveyttä ylläpitävän minimimäärän. Luit oikein.

Työelämäesimerkiksi sopii organisaatio, jossa ei osata antaa palautetta. Kiitokset vaivaannuttavat. Kritiikkiä vältellään. Molemmat, positiivinen ja negatiivinen palaute aiheuttavat negatiivisia seurauksia.

Ongelmaan pureudutaan puhumalla palautteen tärkeydestä muutamassa seminaarissa ja siitä järjestetään koulutus. Tämä on yleinen tapa suhtautua ongelmaan.

Nyt seuraa pointti.

Näissä esimerkeissä ongelmia yritetään korjata esittelemällä tasapainoa epätasapainoiseen systeemiin. Epätasapaino on liikkumattomuus ja palautekyvytön organisaatio.

Tämä ei ole kaikissa tilanteissa paras tapa onnistua.

Joskus epätasapainoa tulee korjata esittelemällä systeemiin hetkeksi vastakkaista epätasapainoa. (Liikunnan suhteen en muuten tarkoita intensiivisyyden hurjaa nostamista, vaan sen voimakasta priorisointia.)

Kuten keinulaudalla, tasapainoon päästään järkyttämällä tasapainoa vastakkaiseen suuntaan. Tämä on yksi syy, miksi laihduttamisprojekteihin halutaan usein tehokas alku, kuten vaikkapa paasto.

Kun sinun on pakko muuttaa elämäntapojasi, niin sen kannattaa ehkäpä hiukan järkyttää systeemiä. Toki tietyillä reunaehdoilla -  en suosittele esimerkiksi nääntymistä elämäntapamuutoksena. Siitä seuraa liiallinen korjaus takaisin väärään suuntaan. Tästä huolimatta kohtuullisuus ei aina ole oikea työkalu. Valtaosan aikaa se toki sitä on. 

Esimerkki:
Painat 140 kiloa ja olet liikkumaton henkilö.
Päätä lisätä hiukan kävelyä ja vihanneksia.
Pienennät jälkiruokiasi.

Tapahtuu pieniä ja hyviä muutoksia. Et kuitenkaan ehkäpä huomaa niitä täysin ja tuskastut. Joku meni keinulaudan keskelle seisoskelemaan, eikä lauta liikahtanut. Lopetat ja palaat takaisin samoihin tapoihisi.

Joskus tarvitset radikaalimpaa liikettä oikeaan suuntaan - löytääksesi tasapainon. Joskus sinun tulee hakea hetkellinen epätasapaino, jotta tilanne korjaantuu.

Kuinka moni tupakoisija onnistuu lopettamaan vähän kerrallaan? Jotkut kyllä, mutta toisille kysymys on täydestä lopettamisesta tänään. Sama pätee raitistumiseen.

Korjausliike on siirtymistä hetkelliseen epätasapainoon.

Organisaatioesimerkissä palautteesta täytyisi jauhaa viikkotolkulla. Se pitäisi siirtää kaikkiin toimintamalleihin. Käytännön vuorovaikutusta tulisi harjoitella niin, että se alkaa jo vähän kyllästyttää. Alussa kahvinkin keittäminen pitäisi kehua, kunhan kahvi tosiasiassa olisi hyvää.

Positiivisuutta tulisi harjoittaa kaikessa, missä se on vähäänkään relevanttia. Se voisi flirttailla jopa triviaalin rajamailla. Palautteen määrää nostettaisiin, ja siihen totuttaisiin.

Näin tapahtuisi muutosta.

Suuri muutos vaatii epätasapainoon menemistä.

Jos asiat ovat pahasti epätasapainossa, tee reipas korjausliike toiseen suuntaan. Siitä käsin keskikohdan etsiminen voi olla helpompaa.

terv.
Kalle
(2020 disclaimer: tämän tekstin sanamuotoja on lievennetty - epätasapaino voi olla työkalu, mutta ei aina)

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista.