Oletko huomannut, että kriittisyys rinnastetaan usein älykkyyteen?

Minusta on viime aikoina alkanut tuntua siltä, että kriittisyys on useammin älykkyyden näyttelemistä kuin itse älykkyyttä.

Kriittistä arviointia ja uhkakuvien tunnistamista toki tarvitaan, mutta on hyvä tehdä eroa sellaiseen kriittisyyteen, joka latistaa luovuutta.

Itse yritän assosioida positiivisuuden älykkyyteen. Se on vaikeaa. Saatamme pitää positiivista ihmistä vähän hassuna. Hömelönä. Positiivisuus assosioituu helposti ymmärtämättömyyteen elämän realiteeteista.
Uskon, että meidän tulee ehkäpä ajatella positiivisuutta eri tavalla.

Älykäs = ratkaisukeskeinen = positiivinen = aikaansaava.

Tällä aivopesen itseäni hiljalleen.

Tähän liittyen törmäsin tänään mahtavaan ajatukseen.

"Cynics do not contribute, skeptics do not create, doubters do not achieve.”

Ajatuksen alkuperäistä esittäjää en arvaile, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Olen päätynyt ajattelemaan, että kyynikkona oleminen on liian helppoa. Kyynisyys ei vaadi juuri mitään.

Esteitä on helppoa löytää, jos ymmärtää maailmaa edes auttavasti. Kyynikkoa on vaikea arvostaa ainakaan kyynisyyden takia. "Ai että, kun sä olet niin hyvä löytämään ongelmia kaikesta, sun kanssa on tosi mukava työskennellä."

Toki kyynikoille ja synnynnäisille epäilijöille on työelämässä hyviä paikkoja, joissa menestyä. Tämä asenne voi olla hyvinkin hyödyllinen, kun se valjastetaan oikein. Tietenkin vaikkapa skeptisyydellä on arvoa.

Kirjoitan tästä, koska pelkään, että olen itse alkanut käsitellä asioita ensin negaation kautta.
"-Hei, voisiko tämän* tehdä?
-No joooh... mut pitää vähän kattoo sitä ja tätä... (Lisää hankalia asioita tähän kohtaan, raskaalla äänenpainolla)"

* = mikä tahansa asia, mikä vaatii aikaani ja vaivaani

Tässä minun pitää vahtia itseäni.

Miksen samantien toteaisi, että kyllä tämän voi toteuttaa, vaikka heti. Onneksi sekin välillä onnistuu.

Olen oppinut hiukan liian negatiivisen ja mielestäni väärän tavan suhtautua työhön.

Miten lähestyisin positiivisuutta työssä?
Pidä ainakin huoli siitä, että ajattelet ensin mahdollisuuksia ja vasta myöhemmin hidasteita. Mieti jatkuvasti ratkaisuja. Se kehittää ajatteluasi enemmän kuin ongelmien poimiminen kaikkien nähtäville kädet puuskassa.

terv.
Kalle

ps. Haluaisitko tekstejä, joita ei julkaista muualla? Liity maili-listalle sivun alareunasta. Voit myös kutsua minut kouluttamaan näistä teemoista.